Huippukivaa aikaa Nairobissa

Apua, miten pitkä aika viime kirjotuksesta. Tämä kertoo siitä, että on ollu ihan mielettömän paljon kaikkea tekemistä ja ei ole aikaa ollut edes täällä käydä päivittelemässä kuulumisia. Ystäväni Sinan tullessa Nairobiin ollaan pyöritty siellä täällä ja kaikkialla. Kyllä on vaan mukavaa kun oma läheinen ystävä tulee tänne jakamaan kokemuksia, kiitos Sina <3

Orpokodilla ollaan vietetty todella paljon aikaa ja hoideltu vauvoja, leikitty junnujen kanssa ja juteltu isompien lapsien kanssa. Orpokodin lapsilla on ollut koulusta nyt 2 viikon kevätloma, joten orpokodillakin ollut vilskettä ja vilinää. Tämän ohessa pakerrettu projektin parissa, tehty budjetteja ja mietitty mihin riittää rahat ja mihin ei. Silti unohtamatta herskyvää naurua, iloisia teehetkiä, Jumalan siunausta ja ihanaa yhdessäoloa.

Täällä oli myös melkein 2 viikkoa vieraita Suomesta…Tai ei nyt niin vieraitakaan. Uudelle Keniavisiitille tuli 2 vuotta sitten samaa siskon pestiä hoitanut Iina ja hänen poikaystävänsä. Tosi mukavia tyyppejä! Tehtiin myös reissuja yhdessä. Yksi parhaista kokemuksista tällä reissulla oli pari viikkoa sitten tehty trippi Kitengela-lasitehtaaseen. Kitengela on täällä paikallinen hittituote, puhallettua lasitavaraa, ihan mielettömän hienoja tuotteita. Noh, perille pääsyn kanssa oli kyllä hieman ongelmia. En ole ikinä mennyt niin huonoa tietä kun mikä sinne vei. Viimeiset kilometrit olivat niin huonoa, että jäimme kiinni mutaan ja veteen ja paikallisten heppujen piti tulla pelastamaan meidät sieltä pois. Sinne päästyämme ihailimme erilaisia lasiesineitä ja teimme tietysti hurjasti myös ostoksia. Kaikista hurhin juttu oli kyllä riippusillan ylittäminen. Saimme kuulla, että sillan alapuolella joessa on krokotiileja. Pakko silta oli silti kävellä päästä päähän, vaikka ikinä ei ole niin paljoa pelottanut.

Sinalla oli viime viikonloppuna synttärit. Vietimme hänen synttäreitään 3 vuotta sitten myöskin Afrikassa, Kisumussa. Halusin järjestää jotain spessua ja järjestimme täällä paikallisten kavereiden kanssa hänelle yllätysynttärit. Ensin mani-ja pedikyyrit, illalla syömään ja sieltä kaverin luxus-kämppään ( sauna/porealtaineen) jälkkäriksi nimellä varustettu kakku, valkoviiniä ja sishaa  Kaikki meni nappiin ja mukavaa oli.

Eilinen ilta oli myös aikamoinen…Ajattelin viedä Sinan läheiseen Karura metsään iltalenkille kuitenkin ennen pimeän tuloa. Otimme Jackin ( koiran) mukaan ja lähdimme kävelemään kohti metsää. Kyseisellä metsällä on ollut todella huono maine aiemmin siellä tapahtuneiden väkivaltaisuuksien vuoksi. Nykyään metsään pääsee lenkkeilemään pienen pääsymaksun turvin ja portilla vartijat tsekkaavat sisääntulijat. Olimme portilla klo 17.45 ja vartijat sanoivat, että portit sulkeutuvat klo 18. Saimme kuitenkin lisäaikaa puoli seitsemään asti, koska siinä main tulee pimeä ja metsästä tulisi olla siihen mennessä pois. Sanoimme tekvämme vain pienen lenkin. Lähdimme matkaan ja ihastelimme metsän ääniä ja tuoksuja, sillä Karura on pakopaikka Nairobin hulinoista. Olimme kulkeneet noin 30 min, kun sanoin, että pitäisi varmaan lähteä takaisin kotiinpäin. Näin “päätieltä” ihanan metsäpolun, joka oli satumaisen kaunis ja johdatteli metsän siimekseen. En ollut ennen kulkenut sitä ja ajateltiin vain ihan nopeasti käydä tsekkaamassa minne polku vie. Polku vaan jatkui ja jatkui ja olimme ehtineet kävellä sitä jo aikamoisen matkan. Ajattelin, että tod.näköisesti polku veisi meidät lähelle porttia, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Polku muuttui vain kapeammaksi koko ajan ja lopulta oli tehtävä päätös kääntyi takaisin. Samalla alkoi sataa ja ukkostaa sekä tuli pimeä. Hortoilimme metsässä vauhkoontuneen koiran kanssa tietämättä mistä olimme edes tulleet. Meinasi pieni paniikki iskeä. Jotenkin vain lopulta löysimme tien takaisin samalla tiellä josta olimme poikkeneet metsäpolulle. Sitten hirmuista juoksemista portille, jossa portinvartijat meitä jo kovasti odottelivat ja ihmettelivät missä olimme olleet. Aikamoinen reissu siis. Menemme uudestaan tsekkaamaan kyseisen reitin, mutta päivänvalossa!

Täällähän vappua ei vietetä juuri lainkaan, vaikka se onkin kansallinen vapaapäivä. Mutta ei tietoakaan kunnon juhlinnasta ja karnevaalitunnelmasta. Jaana leipoi kuitenkin munkkeja ja kylkiäiseksi juotiin omenamehua, joka siis näytti vähän simalta  Saatiin siis vapputunnelmaa Nairobiin  Tänään mentiin Sinan kanssa keskustaan Uhuru-Parkiin piknikille. Suomessa meillä oli tapana mennä istuskelemaan puistoon ja piknikille ja niin tehtiin nyt sitten täälläkin. Saimme myös seuraa katulapsista, jotka tulivat näyttämään erilaisia temppuja rahan toivossa. Yhdellä lapsista oli mukanaan liimapullo, jota hän haisteli taukoamatta. Siinä sitten keskusteltiin poikien kanssa liimankäytön haitoista ja yleensäkin elämästä. Pojat kertoivat elämäntarinoitaan ja me Sinan kanssa kuunneltiin ja tunnettiin poikien hätä. Kaiken tämän esittämisen takana oli pienet pelokkaat pojat ilman äitejä, isiä, turvaa, rakkautta ja huolenpitoa. Tehtiin diili: Poika antaisi liimapullonsa minulle ja me menisimme yhdessä ostamaan kojusta heille ruokaa. Pojat olivat heti innoissaan diilistä ja niin menimme koko porukalla syömään makkaraa ja juomaan limpparit ja liimapullo saatiin pois poikien käsistä. Kyllä poitsut kiittelivät ja siinä toivoteltiin Jumalan siunausta puolin ja toisin. Ihan järkyttävää miten nuorten poikien elämä on tuollaista…Ei kotia, ei ruokaa, ei vanhempia, ainaista pelkoa ja hätää :/

Loppuun vielä kerrottakoon, että meillä on täällä perheessä muksujen kanssa ollut pa

rin viikon proggis, jossa puuhailimme kokoon kolme pientä porsasta näytelmän. Esitimme näytelmän kaksi kertaa yleisölle ja kovasti siitä pidettiin. Ensin tehtiin käsikirjoitus, sitten mietittiin vuorosanat, askarreltiin rekvisiittaa, tehtiin oma possujen laulu, paljon harjoittelua,välillä vääntämistä, mutta eniten ihanaa lasten intoa ja iloa tällaisen projektin tekemiseen. Ja kaikki meni nappiin. Meidät ollaan myös videotaltioitu..ihana lapsien katsoa sitä vanhempina ja muistella suomi-opiskelua.

Life is Good.

Tsemit kaikille loppuviikkoon.

Katulapsityötä.