Jambo. Viikko taas loppupuolella, huomenna jo perjantai ja ensi viikolla helmikuun viimeinen viikko..mihin tämä aika menee? Huomenna muksuilla on vapaapäivä koulusta, joten viikonloppu alkoi jo tänään ja sehän on ollut mukavaa. Viikonloppusuunnitelmissa ratsastusta, musiikkikonserttia, aurinkoa, uimista, ravintolailtaa…siinä nyt jotain.
Tiistaina oli erittäin mielenkiintoinen työpäivä vapaaehtoishommissa. Mentiin tutustumaan Matharen slummikouluun uudemman kerran sekä päästiin tutustumaan Matharen slummialueeseen vierailemalla lasten kotona. Mogra- orpokodin koulu (Mogra Academy) sijaitsee siis Matharen slummialueella noin 7km päässä orpokodista. Koulussa on noin 950 oppilasta, joista vain siis osa asuu Mogran-orpokodissa. Valtaosa lapsista asuu slummeissa tai kadulla, mutta Mogra-orpokodin tarkoituksena on tukea myös näiden lasten koulunkäyntiä. ( mikäli vain olisi tarpeeksi rahaa :/, siitä lisää edempänä). Vierailimme neljän eri lapsen kotona. Alue, jossa lapset asuivat ei ollut kovin kaukana koulusta, mutta hyvin alkeellista asumista ilman sähköjä, viemärijärjestelmiä, puhdasta vettä….Slummikodit ovat peltihökkeileitä, jossa on yleensä vain jonkinlainen verho ovena. Asumukset ovat pieniä ja niissä voi asua montakin ihmistä, eli tilaa on todella vähän. Asumuksessa yleensä vain nukutaan eikä paljon muuta. Slummikylässä asuu monta eri perhettä, ja seassa on lapsia joilla ei ole vanhempia lainkaan. Tällöin lapsesta huolehditaan yhteisöllisesti. Asuminen slummissa maksaa noin 1000shillinkiä kuussa, eli noin 10euroa. ( Esim. Kisumuun verrattuna kallista, sillä Kisumun slummissa asuminen maksoi noin 3 e/kk).
Vierailu slummikodeissa oli mielenkiintoinen ja herätti paljon ajatuksia jälleen kerran. Miten jotkut voivat oikeasti asua noin vaatimattomasti ja silti olla niin onnellisia ja iloisia? Ja miten eriarvoista elämä voi olla. Toiset valittavat niin pienistä asioista, kun toiset kamppailevat pysyäkseen hengissä? Minua on aina ottanut päähän ihmisten turha valittaminen. Muistan esimerkiksi jo ala-asteella koulussa, kun jotkut luokkakaverit moittivat kouluruokaa pahaksi, kun itselle ruokatunnit olivat päivän kohokohta. Valmiiksi laitettua hyvää kotiruokaa, voiko siitä valittaa? Kyllä täällä oppii arvostamaan elämää vähän eri tavalla ja saa perspektiiviä asioihin hyvinkin toisella tavalla. Näille lapsille siis koulu on kaiken a ja o. Koulussa he saavat yleensä päivän ainoan aterian, ja koulunkäynnin vuoksi heillä on mahdollisuus menestyä elämässään. Täällä koulutus merkitsee kaikkea; tulevaisuutta, eloonjäämistä, toivoa paremmasta… Lapset ovat onnensa kukkuloilla JOS pääsevät kouluun, eivätkä todellakaan valita, että pitäisi mennä kouluun. Ongelmana ovat vain opettajien huonot palkat, ja ilman opettajia ei ole tietenkään koulua. Opettajat ovat jo pitkän aikaa tehneet töitä huonolla palkalla, jos aina saavat palkkaa ollenkaan. Nyt he ovat alkaneet puhua, että mikäli eivät saa oikeanlaista palkkaa, niin heidän on pakko lähteä muihin tehtäviin. Heilläkin on kuitenkin omat perheet ruokittavina. He ovat pitkän aikaa tehneet töitä suurella sydämellä ja lähes vapaaehtoisina.
TÄSTÄ SYYSTÄ: Olen aloittamassa projektia koulun ylläpitämiseksi. Näen sen tärkeimpänä asiana lasten tukemiseksi ja lasten tulevaisuuden kannalta. Koulussa on 40 opettajaa, ja olisi nyt elintärkeää, että opettajat saataisiin pidettyä koulussa. Opettajien palkat ovat nyt 7000 shillinkiä (70e) kun niiden pitäisi olla puolet enemmän. Täällä vuokrat ovat noin 4000-5000 shillinkiä, joten muuhun ei paljon sitten jääkään rahaa. Jos opettajat lähtevät (niin kuin ovat uhanneet tehdä), lasten tulevaisuus on vaakalaudalla. Mogran koulu on ollut lapsille tavattoman iso juttu ja antanut toivoa paremmasta huomisesta, olisi mielettömän tärkeää antaa lapsille mahdollisuus kouluun. Tulen luomaan facebookiin ryhmän, johon halukkaat saavat liittyä ja osallistua tähän tärkeään projektiin. Tarvitsen apuanne….Olisi mieletöntä pystyä pelastamaan slummikoulu yhdessä, eikö?!!
Mogran vauvalaan saapui maanantaina uusi asukki, söpöäkin söpömpi Daniel vauva. Vauva oli jätetty maanantaina heti synnytyksen jälkeen sairaalaan ja orpokotiin Daniel tuotiin samana iltana. Tiistaina orpokotiin mennessäni siis hoivasin yhden päivän ikäistä pienokaista. Nairobissa käytäntö on hieman erilainen kuin mitä Kisumussa oli. Kisumussahan lapsia etsittiin suoraan kadulta, mutta täällä yhteydenotot hylätyistä lapsista tulevat poliisilta tai muilta viranomaisilta. Orpokodin johtajalle tulee puhelu yleensä poliisilta tai sairaalan henkilökunnalta, ja he toimittavat lapsen orpokotiin. Tänään orpokodissa vieraili eräs pariskunta, joka harkitsee adoptiota. Voi olla, että Daniel ei kauaa orpokodissa asustele?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti