Viikonloppu ollut yhtä haipakkaa, mutta nyt ehtii tehdä tehdä blogipostauksen. Makoilen tässä verannalla auringon paistaessa kauniisti ja lintujen laulu musiikkina taustalla.
Päätin torstaina orpokotiin mennessäni, että vietän kyseisen päivän vain lasten kanssa, koska edellisinä päivinä olin ollut muualla menossa enkä ehtinyt viettää lasten kanssa niin aikaa. Lapset olivatkin tästä hyvin iloissaan ja ottivat kaiken irti ajastani. Mieleeni jäi parhaiten, kun noin 1.5v tyttö oli sängyllä käymässä päiväunille, mutta ei saanut unta. Minulla oli vauva sylissä, ja hän hivuttautui koko ajan lähemmäs minua ja halusi tulla myös syliin. Lopuksi hän tuli syliin ja painoi päänsä vasten rintaani ja nukahti melkein samantien siihen. Voi toista kun hän oli niin suloinen siinä. Tarvitsi vain hieman läheisyyttä ja turvallisen olon, että sai unesta kiinni <3
Tullessani töistä kotiin minut valtasi jotenkin todella surullinen olo. Mietin lasten elämää ja kohtaloita ja kuinka en voi auttaa näitä lapsia tarpeeksi, vaikka haluaisin. Turhautumisen tunne oli suuri. En halua edes ajatella aikaa, kun olen kyseisessä orpokodissa viimeistä päivää töissä…Kävikin mielessä, että mitä jos perustaisin oman orpokodin joskus tänne? Oli ihana kun töistä lähtiessä orpokodin johtaja sanoi minulle, että tätä työtä kaikki eivät ymmärrä, mutta hän arvostaa työpanostani ja sanoi minulla olevan suuri ja hyvä sydän. Tämä palaute tuntui kyllä todella hyvältä.
Perjantaina vietettiin leffailtaa kaverin luona maistellen samalla hieman valkoviiniä. Tullessani takaisin luottokuskini kyydillä, näimme matkalla ainakin viisi kuskia jotka olivat varmasti todella päissään, sillä autot heittelehtivät tien toiselta puolelta toiselle puolelle. Täällä on valitettavasti todella paljon rattijuoppoja, sillä valvontaa tähän asiaan ei ole lähes lainkaan. Keskustelimmekin kuskini kanssa poliisin merkityksestä täällä. Hän sanoi, että on kurjaa ettei poliisiin voi luottaa, vaan useasti itsensä voi maksaa tilanteesta ulos mikäli näin haluaa. Se lisäisi paljon turvallisuutta, mikäli poliisiin voisi luottaa. Kyllä Suomessa tämäkin asia on vain hyvin.
Lauantaina päivä alkoi ratsastustunnilla Anjan kanssa. Löysinkin talleilta uuden rakkauden, nimittäin ihanan valkoisen esteratsuni nimeltään Passion. Ratsastuksen opettaja on nähnyt, että tykkään hypätä esteitä, joten hän antoi minulle kokeiltavaksi yhden parhaista estehevosistaan. Hän itsekin kisailee kyseisessä hepalla. Ja Passion olikin ihan mieletön, niin ihana ettei sanat riitä kertomaan. Hyppäsin elämäni korkeimmat esteet lauantaina, mutta ei hirvittänyt yhtään sillä alla oli niin kokenut ja hyvä hevonen. Tunnin jälkeen oli jotenkin hyvin eufoorinen olo. Ihana olo sai jatkoa, kun sauna oli lämpimänä odottamassa. Saunomista ja uimista pitkän kaavan mukaan ja lisäksi vähän hemmotteluhoitoja pikkusiskon kanssa. Tehtiin erilaisia kuorintoja ja naamioita ja juteltiin saunassa tyttöjen juttuja. Tämän jälkeen olo oli niin rento, että vaikeampi saada enää niin rentouttavaa oloa.
Olin sopinut BodaBoda kuskini kanssa, että lähdemme illalla DownTowniin, eli tuonne paikalliseen keskustaan viettämään iltaa. Yleensä jos menen ulos, menen Weslandiin, jossa on paljon baareja ja meno on hyvin kansainvälistä. En ollut aiemmin käynyt keskustan baareissa, joten menimme sinne. Oltiin baarissa, jossa olin ainoana valkoihoisena. Sainkin osakseni jonkun verran huomioita ja outoja katseita. Tuollaisiin paikkoihin on hyvä mennäkin paikallisen kanssa.
Tänään onkin sitten vietetty rötväilypäivää eilisen jäljiltä. Rötväillä saisi koko ensi viikonkin jos haluaa, sillä vaalit ovat huomenna ja pysymme visusti tässä kotinurkilla tarkkaillen turvallisuustilannetta. Aion kuitenkin laiskottelun lisäksi harrastaa urheilua, lukea swahilia, pitää suomitunteja yms. Mutta ette usko kuinka nautin, kun ei ole mitään aikataulutettua ohjelmaa ja asioita voi tehdä silloin kun siltä tuntuu. Pakko sanoa vielä noista suomi-tunneista, että lasten suomekieli on ruvennut menemään koko ajan parempaan. Huomaa, kuinka he puheessaan jo taivuttavat sanoja oikein esim. me menemme eikä me mennä. Perjantaina pidin heille ensimmäisen suomi-kokeen. Kokeeseen tuli persoonapronominit, verbien taivutus, sivulauseet, genetiivi ja kaksoiskonsonantit. Koe meni niin hyvin, että vein muksut jätskille, toivottavasti kannustaa opiskelemaan jatkossakin yhtä ahkerasti.
Rauhallista ja lempeää viikkoa kaikille. Toivotaan, että myös täällä olisi rauha maassa, ja Kenia olisi ottanut opikseen viime vaaleista eikä samanlaisia väkivaltaisuuksia olisi nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti