Oikea unelma

Jutun otsikko ei tarkoita tätä alkua mitä tähän kirjoitan vaan se ihana juttu tulee lopuksi 

Taukoa bloginkirjoituksesta johtuen, että olen TAAS ollut kipeänä useamman päivän :/ Kolmas kerta jo täällä ollessa kun mahaongelmien kanssa joutunut taistelemaan. Ja johtuen ilmeisesti jälleen kerran ruokamyrkytyksestä, tai näin olen ainakin päätellyt. Olen ollut kipeänä aina v-loppuisin, eli silloin kun käyn jossain ulkona syömässä. Viikolla syön aina dinnerin täällä kotona lasten kanssa, ja ruoka on kokin valmistamaa. Noh, näin kävi taas perjantaina kun kävin lounaalla ulkona, ja sen jälkeen onkin sitten wc ollut taas paras kaveri viimeiset kolme päivää. Noh, ainakin omalaatuinen Detox-kuuri. Kroppa on tyhjä, kaikesta. Viikonloppuna oli tarkoitus mennä kavereiden kanssa katsamastamaan kaupungille joku uusi rafla sekä mahdollisesti jatkaa siitä iltaa. No se meni mönkään, mutta sovittiin, että nähdään piakkoin uudestaan. Kolmen päivän aikana en syönyt kuin yhden appelsiinin ja join muutaman lasin nestettä, kaikki tuli kyllä samantien pihalle.

Voi miten tuollainen sairastelu viekään voimia. Kaksi päivää olin kokonaan vaan omassa kämpässä verhot kiinni peittojen alla. Eilen Jaana ( perheen äiti) tuli “kiskomaan” mut sängystä pois ja sanoi, että nyt seuraavaksi pitää maata terassilla, jotta näkee aurinkoa ja kuulee linnunlaulua yms. Siirryin vaivalloisesti terassille, mutta joku piristävä vaikutus sillä todella oli, sillä olo ei tuntunut enää yhtään niin pahalta kuin aiempina päivinä, vaikka vatsa oli edelleen tosi kipeä ja vessassa sai ravata. Tuli mieleen vaan vanhukset laitoksissa..Itsekin hoitotyössä olleena nähnyt, kuinka liian vähän aikaa/intressiä hoitajilla on viedä vanhuksia ulos. Miten paljon se antaa virkeyttä eikä sen kummallisempaa aktiviteettia tarvitsisi. Jos olisi mahdollisuus niin vuodepotilaatkin voisi viedä sänkyjen kanssa pihalle haistelemaan raitista ulkoilmaa ja kuuntelemaan luonnon ääniä. Potilaalla itsellään ei välttämättä ole mahdollisuutta mennä ulos, mutta menisi varmasti mielellään jos joku hänet sinne veisi.

Eilen muksujen tullessa kotiin koulusta, en halunnut missata suomituntia oman sairastelun vuoksi. Makasin terassilla sängyllä muksujen kokoontuessa ympärilleni, ja niin me opeteltiin taas yksi uusi sijamuoto. Nyt tulee tämän blogitekstin otsikon aihe:

Muutama viikko sitten istuttiin lasten kanssa läheisessä kahvilassa jäätelöllä. Minulla oli edessäni suklaajäätelö ja Latte-kahvi. Kohotin katsettani jäätelökiposta läheiseen putiikkiin, jossa myytiin kauniita vaatteita ja muita tavaroita. Ylitse muiden kaikkien tavaroiden joukosta silmiini osui Unelma. Maailman kaunein mekko, jonka koskaan olen nähnyt. Luonnonvalkoinen, hieman harmaaseen taittuva mekko, jossa takana helma on pidempi kuin edessä ja helma on ns. kreppiä. Yksinkertaisen kaunis, jossa lantiolla punottu ruskea vyö. Menin Anjan kanssa liikkeeseen, mutta harmikseni katsoin hintaa. 11 000 shillinkiä, eli 110e. Tinkaamallakaan ei hinta pudonnut. Myyjä sanoi sen olevan uniikki tuote ja erittäin hyvälaatuista kangasta, josta kannattaisi tämän verran maksaa. Tällä kertaa mekko jäi kuitenkin rekkiin. Siis sinne se jäi, ihan kuin katsomaan mikset ostanut minua?!

Anja oli kuin kissa pistoksissa eilen ja ihmettelin mikä hänellä oikein on. Hän kyseli tykkäsinkö silloin siitä mekosta jonka näimme muutama viikko sitten. Sanoin, että tykkäsin kovasti ja mahdollisesti ostan sen reissun lopuksi jos se siellä vielä on ja minulla on varaa se ostaa. Jatkoin makaamista mahakivuissani terassin sängyllä. Hetken päästä koko perhe koolla minulle tuodaan paperikassi ja kortti ja toivotetaan pikaista paranemista. Ja siellä kassissa oli tämä UNELMA, minun mekko! Se oli aivan käsittämätöntä. Onnen kyyneleet vierivät poskellani kun en tiennyt miten olisin tarpeeksi voinut kiittää. Tyttöjen kanssa menimme heti asunnolleni ja kokeilimme mekkoa, jota en ollut siis edellisellä kerralla edes sovittanut päälleni. Pikkusisko oli sanonut myyjälle, että mikäli mekko ei sopisi niin isosisko tulee sitten palauttamaan sen ja ostamaan jotain muuta. Kun laitoin mekon päälleni niin se oli kuin tehty minulle, täydellisen sopiva.  Tämän mekon tulen laittamaan päälleni veljeni häihin kesällä. Vielä kerran kiitos Miochin perhe, olen niin onnellinen tuosta mekosta. Olin niin innoissani kyseisestä asiasta, että huono olo väistyi kokonaan pois hetkeksi. Ilta meni vielä osittain vessassa ja jäinkin päätalolle yöksi, mikäli vointi olisi huonontunut, niin apua olisi ollut lähempänä. Yö meni kuitenkin ilman oksenteluja, maha vaan oli vielä tosi kipeä. Tänä aamuna otin jo hieman aamupalaa ja ainakin vielä toistaiseksi kaikki on pysynyt sisällä. Toivotaan, että kolmen päivän täystyhjennyskuuri olisi ollut tarpeeksi.

Reipasta ja terveydentäyteistä viikkoa jokaiselle.