Mogran orpokoti

Tiistaina olin ensimmäistä kertaa orpokodissa töissä. Samaan aikaan orpikseen tuli tutustumaan yks Hollantilainen nainen ja sen kanssa sitten kierreltiin ja tutustuttiin Mogran-orpokotiin. Melkein kaikki lapset ovat päivisin koulussa Matharen-slummialueella, noin 7km päässä Mograsta. Vain pienimmät lapset ja vauvat ovat paikalla päivisin, joten orpiksessa päivät menee pitkälti vauvalan puolella autellessa.

Voi ne lapset on vienyt jo niin mun sydämen heti ensimmäisestä päivästä lähtien, mitä sydänkäpysiä ne onkaan. Siellä pitää itse tarttua toimeen jos haluaa jotain tehdä. Työntekijät siellä eivät tule juurikaan kertomaan, mitä voi tehdä, vaan pitää hoksata itse mitä voi tehdä. Ilmassa voi olla tietynlaista alemmuuden tuntua kun työntekijät siellä eivät ole saaneet mitään koulutusta ja ovat todella pienellä palkalla siellä, ja sitten sinne tulee hoitoalan ja sosiaalialan-koulutuksen käynyt henkilö.  ( paikan johtaja kyseli silloin koulutuksestani ja oli todella innoissaan, että minulla on kyseinen koulutus).  Menen orpikseen klo 9, kun ollaan ensin viety autonkuljettajan kanssa siskot kouluun. Timothy jättää mut Matatu-pysäkille ja siitä meen sit sillä töihin, matka kestää noin 10min ja maksaa 20 shillinkiä ( 20snt). Lapsilla on kylpyaika juuri silloin kun menen sinne, hirveä hulina aina päällä. Vauvat pestään ensin ja sitten on junioireiden vuoro. Yksi työntekijöistä pesee vauvat punkassa ( vannassa) ja sitten 2 muuta työntekijää rasvaa vauvat läpikotaisin paksulla rasvalla, laittaa vaipat ja pukee ne. Lisäksi yksi työntekijä vaihtaa pinnasänkyihin puhtaita petivaatteita ja pesee pyykkiä. Ensimmäisenä päivänä katselin tätä touhua sivusta, jotta voin osallistua myös kyseiseen puuhaan jatkossa. Sitä mukaan kun vauvoja saatiin puetettua, ne laitetaan pinnasänkyihin takaisin. Minä niitä sitten sieltä kanniskelin olohuoneen puolelle ja viihdytin niitä parhaani mukaan.

Kylpytouhujen jälkeen juoniorit lähtevät pihalle leikkimään 1-2 työntekijän kanssa ja osa työntekijöistä alkaa valmistelemaan lounasta sisällä. Tarjolla on lähes aina Ugalia ( maissipuuron tapaista ruokaa) ja jotain lisuketta.  Kaikki lapset eivät välttämättä tahdo ulos, niin silloin ne käyvät nukkumaan vierekkäin isoon sänkyyn. Vauvat ovat pinnasängyissään. Vauvat siellä eivät kunnolla itke, vaan se on sellaista epämääräistä käninää, siitä tietääkin, että on joko nälkä tai tekemisen puute.  Monesti käninä loppuukin kun nostaa vauvan syliin ja keksii jotain virikkeitä. Jotkut vauvat saavat maitoa klo 10-11 välillä, mutta isommat vauvat saavat vellin samaan aikaan kun juniorit syövät, eli noin klo 13. Nuorin vauvoista on 2 viikkoa, äiti oli jättänyt sen synnytyksen jälkeen sairaalaan kun ei ollut pystynyt siitä itse huolehtimaan. Se on niin pieni!!

Tiistaina mentiin tutustumaan myös Matharen-slummikouluun. Koulussa oppilaita on yhteensä noin 900, mutta tällä hetkellä ”kadoksissa” on noin 150 lasta. He eivät ole enää vain ilmestynyt koululle. Osa koulun lapsista siis asuu Mogran-orpokodissa, mutta osa lapsista käy vaan koulua ja asuu muuten tavallisesti kadulla. Orpokodin johtajalla on halu auttaa myös lapsia, jotka asuvat vaatimattomissa oloissa ja antaa heillekin mahdollisuus koulutukseen.  Koulu on rähjäinen ja kaikissa luokissa ei ollut edes valoja, jotta näkisi kunnolla opiskella. Koulussa tehdään yksi iso padallinen ruokaa, mutta siitä riittää vain pienimmille, eikä isommat siis saa välttämättä mitään ruokaa koko päivän aikana. Koulupäivät ovat kuitenkin pitkiä 8-17. Orpokodin johtaja kertoi, että joskus hänen käydessään koululla koulun lattioilla on ruumiita, jotka ovat kuolleet todennäköisesti nälkään. :/ Opettajan ja orpokodin johtaja ovat vihaisia Kenian hallitukselle, joka ei tue lainkaan vähävaraisten koulutusta. Koulutus on täällä se juttu, millä ihmiset pääsee elämässään eteenpäin, se on ns. elinehto selviytymiselle. Koulu saa valtiolta tukea todella vähän koulun ylläpitämiseen, eikä sillä kateta lähes mitään menoista. Tämä aiheuttaa henkilökunnan keskuudessa todella kovaa turhautumista. Tuolla koululla olisi kiinnostavaa aloittaa joku projekti lasten hyväksi. Let see, mitä sitä keksii.  Orpokodin johtaja sanoi, että pääsisin mukaan myös ”kotikäynneille”. Eli hän on lähtenyt konkreettisesti slummialueelle etsimään lapsia, jotka haluaisivat tulla kouluun ja antaa täten mahdollisuuden parempaan elämään. Hän sanoi, että minun olisi hyvä nähdä konkreettisesti olot josta lapset ovat monesti lähtöisin. Todella mielenkiintoista.

Toisena orpokotipäivänä auttelin vauvojen pesuissa ja muutenkin hääräsin muiden työntekijöiden mukana. Eräs ihana työntekijä halusi näyttää minulle miten valmistetaan ugalia, ja sanoi, että saisin valmistaa sitä lapsille joku päivä. Tämä työntekijä asuu orpokodilla on töissä tällöin 24/7. Todella lämminhenkinen nainen. Auttelin myös lounasaikaan syöttämisessä. Lapset tulevat istumaan riviin ja lattialle laitetaan yksi lautanen josta syötetään samalla lusikalla ruokaa vuorotellen lasten suuhun. Vauvat syötetään tämän jälkeen, antaen joko maitoa tai velliä. Lapsista oli hauskaa, että valkoihoinen syötti heitä ja välillä keskittyminen ruokailuun oli vaikeaa. Mä niin viihdyn tuolla ja sekä lapset, että työntekijät olivat hyvillään kuullessaan minun olevan töissä siellä vuoden.

Toi orpokotijuttu on loistojuttu. Muuten viikot menee paljolti samalla kaavalla, ja ei haittaa, sillä rutiinithan tuovat turvallisuutta J Eilen suomitunnilla leivottiin suklaakeksejä. Joskus suomitunnit voivat siis olla leipomista, pelaamista, leikkimistä yms, ei aina tarvitse hikipäässä opetella kielioppia. Sovittiinkin muksujen kanssa, että perjantain suomitunnit pidetään leppoisina, esim. just pelaillaan jotain. Kaikki tietysti suomeksi. Viikonloppusuunnitelmissa on lauantaina mennä ratsastamaan Anjan kanssa, mahtavaa. Sitten ollaan menossa Kenian suurimmalle kirpputorille ja sieltä kuuntelemaan luentoa simpansseista. Luentoa pitää nainen, joka on työskennellyt ikänsä simpanssien kanssa ja osaa jopa puhua simpanssien kieltä!! Lauantai-iltana voisi lähteä vähän katsastamaan iltaelämää. Sunnuntaina olisi perheen vanhempien hyvän ystävän syntymäpäivä brunssi, jonne olen myös tervetullut. Katsotaan miten myöhään lauantai-iltana menee…

Ihana perjantai aamu, kun aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Koiran kanssa lenkillä käyty ihastelemassa taas ihania katuja ja Nairobin aamutunnelmaa. Mieltä kuitenkin hieman varjostaa iso ikävä mummia, jolla olisi tänään 106v synttärit. Rakas mummini kuoli kolme vuotta sitten ollessani työharjoittelussa Keniassa, Kisumussa 103 vuotiaana. Mietin häntä edelleen päivittäin.

Rakkaat terveiset mummille pilven reunalla, U are always in my heart.

Afrikan aurinkoa

Jambo!

Tää viikko lusittu ja huomenna tulee kaks viikkoa siitä kun tänne tulin.. Ah, mikä ihana viikonloppu oli, niin rentouttava ja täynnä kivaa tekemistä. Perjantaina tytöt oli mun luona yökylässä. Haettiin läheisestä kaupasta pussitolkulla kaikkee mässyä ja katottiin kaks leffaa ja nukuttiin siskon pedissä, oli kivaa  Launtaina lähettiin sit ensin shoppailee kaupungille ( näki taas uusia paikkoja Nairobissa) ja sit mentiin käymään hevostalleilla. Anja on harrastanut ratsastusta ja aloittaisi mielellään sen nyt uudestaan ja kysyi mua kans mukaan.  Tallit oli vähän erilaiset kun suomessa, mutta ihana paikka ja ihania heppoja. Varattiin meille ens lauantaiksi tunti ( siis yksityistunti vain mulle ja Anjalle), ja maksaa 12e. Not Bad?! Niin jo odotan kovasti…Lauantai iltana lähdin sitten leffaan uuden paikallisen tuttavuuden kanssa. Katottiin Django Unchained ja leffa kesti vaatimattomat 3h, huh ja aikamoinen Action pläjäys..Sit oli hyvä kun leffateatteri oli täynnä tummaihoisia, ja leffa kerto mustista orjista ja niiden kauheasta kohtelusta ja valkoihoinen johti tätä kaikkea ja sit minä törötän katsomassa varmaan ainoana valkoihoisena, Nice  Noh, ens kerralla meen kattoo varmaan jonkun vähän erilaisemman elokuvan…

Tänään ollaan sit oltu koko perheen voimin Michion tuttujen luona lounastamassa, tai oltiin siellä lähes koko päivä. Ihana talo uima-altaineen, turkkilaisine saunoineen ja ja ja… Aurinkoa otettu, syöty ihanaa ruokaa, fiilistelty ja nautittu mukavasta yhdessä olosta. Tänään vaan mietin kun istuin rantatuolissa, että millaista tällainen elämä olis jos tää ois jokapäiväistä? En tiedä kyllästyiskö, mutta nyt aion ainakin nauttia täysin rinnoin kaikesta ihanasta mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Lukiessani f.bookista päivityksiä suomen pakkasista ja hiihtokeleistä, voin valehtelematta sanoa et viihdyn täällä kyllä paremmin ja en kaipaa pakkasia yhtään..Mut katsotaan sit vuoden päästä 

Ostin muuten lauantaina kaupungilta Swahilin-kielioppikirjan, ja nyt alan opiskella päivisin swahilia. Missiona olis, että osaisin jotenkuten puhua paikallista kieltä. Aattelin myös, että menisin jollekkin alkeiskurssille täällä sitä opettelemaan, ja täällä on mahdollisuus yksityisopettajaan, kun ei ole niin hirveän kallista. Mun hyvä paikallinen ystävä on myös luvannut pitää mulle swahilin kielen tunteja, vastineeksi mun pitäisi opettaa hänelle suomea.  

Now just enjoying in this moment <3 

Nairobin yöelämää

Eletään jo keskiviikkoa, aika menee kyllä todella nopeeta täällä. Meen orpokotiin töihin ensi viikolla, tiistaina aloitan. Eilen oltiin yhden suomalaisen tytön kanssa vähän Nairobin yössä, oli kyllä mukavaa. K1 oli kiva mesta, sinne pitää mennä vielä monesti uudestaan ja Black Diamondin karaokeen  Täällähän siis yöelämää on ihan jokaisena päivänä, aina ihmisiä liikkeellä. Ah, ihmisten pitäis nähdä afrikkalaiset baarit ja sen jälkeen ei oikeesti kiinnosta enää mennä suomalaisiin baareihin. Meininki on niin erilaista. Ihmiset pitää oikeesti hauskaa, ei istuta vaan sohvilla ja kävellä penkiltä baaritiskille, niin kun monet tekee suomessa ( siis varsinkin miehet), vaan osataan pitää aidosti hauskaa ja aina on kunnon bileet! Ja varsinkin tuol K1 soi enemmän sellanen paikallinen musiikki niin se kruunaa fiiliksen, eikä pelkästään sellaset listahitit. Baarit on auki siihen asti kun porukkaa on paikalla. Ja eilenkin mentiin jo 8 aikaan illalla istuskelemaan ensimmäiseen paikkaan ja jatkettiin sit melkein 4 asti aamuyöllä. Eilen tutustuin suomalaisen kaverin kautta myös pariin uuteen paikalliseen tyyppiin. Mukavan olosia kaiffareita. Täällähän ei yöaikaan kannata liikkua ittekseen missään, ja taksilla liikutaan kun tulee pimeä. (ei matatuilla yms). Esimerkiksi Kisumussa tuntui liikkuminen paljon turvallisemmalta kuin täällä, ja siellä saattoi ottaa yölläkin huoletta bodabodan ( moottoripyörätaksin). Täällä en välttämättä lähtis kokeilemaan…Taksilla tästä mistä asun tuonne keskustaan matka maksaa noin 5-6e.

Tänään oon sit viettäny lepposta päivää. Käyny koiran kanssa lenkillä ja siivoilin tän oman kämppäni. Lasten läksyjen tsekkausta ja suomitunti Allulle, kun tytöt oli opettajan suomitunnilla. Huomenna meen aamusta kauneushoitolaan…ja arvatkaa…meen ottaa ripsipidennykset!! Niitä tehdään täälläkin, mitä en kyl todellakaan uskonu. Saa nähdä millaset tulee, toivottavasti onnistuu. Täällä ripsipidennysten tekeminen maksaa 30e, kun suomessa n. 3 x enemmän. Otan matatun tosta minimarketin pihasta ja meen sillä..Matka kestää noin 10min ja maksaa 20-30shillinkiä (eli 20-30 senttiä).

Niin ja tänään tuli matkavahvistus meidän tulevasta safarista. Ollaan menossa parin viikon päästä Amboselliin ihan Kilimanjaron juurelle safarille kolmeks päiväks. Siellä ollaan ihan ytimessä bongailemessa villieläimiä, jee niin kivaa!

Tällasta täällä..fiilis erittäin hyvä. Näihin tunnelmiin…

Ensimmäinen viikko kulunut pallon toisella puolella

Ensimmäinen viikko Nairobissa alkaa olla takanapäin, ja tuntuu kuin olisin ollut tällä jo paljon kauemmin. Kertoo kai siitä, että olen hyvin soputunut tänne ja olen jo osa perhettä. Eilen aamulla lähdettiin jo reippaina heti aamupalan jälkeen läheiseen Karura-forestiin, joka on luonnonsuojelualue. Otettiin koirat joukkoon ja lähdettiin tyttö-porukalla lenkkeilemään. Ihana rauhallinen metsä, jossa kuului vain apinoiden ääntely ja lintujen laulu, ah ihanaa. Vesiputoukset ja luolat käytiin myös tsekkaamassa. Sen jälkeen lähdettiin hoitamaan asioita iltaa varten, kun illalla oli perheen isän, Jaunin 40v yllärisynttärit. Piti ostaa juomat, ruuat yms ja organisoida illan kulku. Ihailen perheen äidin, Jaanan organisointikykyä tällaisten juhlien luomisessa.Itse oisin suunnitellut tällaisia juhlia vaikka kuinka kauan ja Jaana loihti juhlat ihan vaan tsup tsup Vieraita oli tulossa yli 20 ja samana päivänä käytiin tekemässä vaivattomasti ostokset..No Jaanalla on melko paljon kokemusta tällaisten juhlien järkkäämisestä. Talon kokki oli myös auttamassa ruokien kanssa..

Juhlat oli mielettömän mukavat. Kaikki Miochin perheen tärkeimmät ystävät tulivat paikalle ja Jaun oli hyvin yllättynyt ja iloinen hälle järjestetyistä yllätysjuhlista. Grillattiin, syötiin ja juotiin hyvin, tanssittiin, pidettiin kivaa..Paikalla oli eri kansallisuuksia varmasti reippaasti yli 10, oli mielenkiintoista jutella ihmisten kanssa ja tutustua heihin. Mä uuvuin vähän ennen kolmea ja kovimmat juhlijat olivat viiteen asti baila baila.

Tänään onkin vietelty sit rentoa sunnuntaipäivää. Aamulla lapset tuli mun ovelle ja pyysivät pelaamaan Rygbya tohon takapihalle. Väsymyksestä huolimatta lasten toiveet ennen kaikkea, ja niin olin pelaamassa heidän kanssaan..ja mukavaa oli! Sit vähän eilisten juhlien siivoomista ja muuten päivä mennykin aikalailla rötväillessä. No mut huomenna taas maanantai ja arki alkakoon. Ah, arki on ihanaa kun sen oikein oivaltaa  Huomenna taas heti aamusta kun muksut lähtee kouluun, lähden Jackin kanssa lenkille. Mulla on missiona saada Jack parempaan kuntoon ja samalla itteni myös Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille, Hakuna Matata. 

Kaupunkisurffailua

Tänään vein Timothyn (autonkujettajan) kanssa lapset kouluun aamulla. Koulumatka kestää noin 10-15 min, jos ei ole ruuhkaa. Ihastelin matkalla ihania vehreitä puita ja kauniita maisemia. Täällä koulu aloitetaan vuotta aiemmin kun Suomessa. Muksut käyvät kansainvälistä koulua ja heidän koulussaan on noin 800-1000 oppilasta. Lasten englanninkieli on todella hyvä, suomi hyvänä kakkosena  perheen poika opiskelee näiden lisäksi vielä espanjaa. Koulumaksut ovat vuodessa noin 20 000 dollaria/lapsi!!!  ja siihen päälle vielä kouluruokailu. Joten arvostetaan Suomen ilmaista koulutusjärjestelmää ja kouluruokailua.

Nairobin koti

Lasten ollessa koulussa lähdettiin Timothyn kanssa opettelemaan Matatuilla kulkemista eri puolelle kaupunkia. Matatu on sinänsä tuttu kulkuneuvo, mutta täällä Nairobissa on vähän eri systeemi kuin esimerkiksi Kisumussa. Kisumussa Matatu vei perille jos sanoi mihin halusi mennä, mutta täällä ne ovat kuin paikallisia busseja. Matatu on kuin Hiace suomessa. Pitää tietää matatu-pysäkit ja matatujen numerot, jotta pääsee haluamaansa paikkaan. Kulkeminen kyseisellä kulkuneuvolla on halpaa, joten sitä kannattaa käyttää. Tässä lähellä on Matatu-pysäkki, ihan parin min kävelymatkan päässä. Lähdettiin siitä ensin City-centeriin ja sieltä West-Sideen, joka on kuin toinen keskusta. Matatu menee ensin keskustaan, jossa pitää vaihtaa toinen matatu, jolla pääsee Westiin. Timothy näytti vähän paikkoja ja lähdettiin sitten taas matatulla takaisin City-centeriin ja kierreltiin sielläkin hyvä tovi. Keskustassa ihmisiä oli ihan mielettömästi ja liikenne kaaottista. Mutta siihen olen kyllä jo tottunut, esim Kisumussa tai Mombasassa ollessa. Laukusta pitää muistaa pitää hyvä huoli, ettei sitä viedä, sillä se voi tapahtua hyvin yhtä-äkkiä ja huomaamatta. Käytiin tsekkaamassa myös missä on rautatieasema, ja siellä olenkin joskus käynyt kun mentiin junalla Nairobista Mombasaan. En olisi kyllä muistanut enää miten sinne mennään. Keskustasta otettiin taas Matatu, jolla tultiin takaisin tänne Mutgaille, eli kotikonnuille. Nyt pitäisi Matatulla kulkeminen täällä sitten onnistua…Voi olla, että pari x pitää tuolla eksyä ensin, että muistaa millä numerolla piti mennä ja mihin  Matatulla kuljen sitten myös töissä…

Kaupunkikierroksen jälkeen oli ihana tulla tänne rauhaan. Auringonottoa, työntekijöiden kanssa hengailua, koirien rapsuttelua…Niin ja apinoiden häätämistä pois terassilta. Täällä on sikana apinoita, jotka yrittää varastaa kaikkea saatavilla olevaa. Esim tänään yksi apina ehti viedä kynttiläkiposta kynttilän ja söi sitä innoissaan rappusilla ja vei sen sitten mukanaan puuhun..Koirat haukkuu aina kun näkevät apinat tihutöissään…

Tänään on perheen isän 40-vuotis synttärit ja ollaan menossa illalla hienosti syömään ulos. Tytöt tulevat koulusta 4 aikaan ja läksyjen teon jälkeen suomi-tunti ja sitten valmistautuminen iltaa varten. Alex menee koulusta suoraan suomitunnille suomenkielen opettajan luokse ja ei siksi osallistu minun pitämään suomi.tuntiin tänään. Tällaisia juttuja tänään… Täällä on ihana lämmin, ei ole mullakaan kylmä! See u.

Ensimmäiset päivät Nairobissa...

No niin, ensimmäiset päivät akaasian alla vietetty taasen. Maananaina tulin tänne illan suussa ja perheen äiti oli minua vastassa kentällä auton kuljettajan kanssa. Asun siis Nairobissa Miochin perheessä, johon kuuluu suomalaisen äidin ja etelä-afrikkalaisen isän lisäksi 4 lasta, ( 9-15vuotiaita), kotiapulainen/lastenhoitaja, kokki, autonkuljettaja, vartija sekä talonmies. Lisäksi perheeseen kuuluu 3 koiraa, 2 kissaa, 2 kania ja 2 marsua, joten elämää tässä talossa piisaa 

Minun tärkein tehtäväni perheessä on ylläpitää suomenkieltä kolmelle perheen lapselle äidin ollessa melko kiireinen omissa töissään. Eli lapsille puhun koko ajan suomea. Pidän myös Suomi-tunteja lapsille, eli harjoitellaan kielioppia yms. Lapset käyvät myös kerran viikossa ihan oikean suomenkielen opettajan luona ja sitten tukena ovat nämä minun pitämät suomitunnit ja normaalin arjen puitteissa tapahtuva kielikylpy. Lapsilla on koulua ma-pe 8-16, ja nämä suomitunnit tapahtuvat siis koulun jälkeen kun on syöty välipala ja tehty läksyt. Läksyrumban koordinointi on myös vastuualuettani. Sitten kun suomitunti on pidetty, lapsilla on vähän aikaa ns. omaa aikaa ennenkuin klo 18.30 on päivällinen, johon kokoontuu koko perhe syömään yhtäaikaa. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan lapset käyvät noin klo 20.30. Viikkorytmi on siis hyvin selkeä. Minulla on tarkoituksena mennä läheiseeen orpokotiin vapaaehtoistyöhön päivisin, sillä aikaa kun lapset ovat koulussa. Kävin tänään tutustumassa Mogran-orpokotiin. Perheen äiti työskentelee kehitysyhteisyössä ja hän istuu tämän orpokodin hallituksessa, jossa päätetään orpokotiin liittyvistä asioista. Orpokodissa on reippaasti yli 100 lasta. Orpokotiin on saatu hiljattain hommattua koulubussi, joka auttaa lapsia pääsemään kouluun, johon on matkaa yhteen suuntaan 7km. Orpokoti vaikutti oikein mukavalta ja ihanalta paikalta, ja ensi viikosta alkaen aion mennä sinne töihin, aluksi varmaan 2 x viikossa. Mun pitää päivisin organisoida myös lapsille pidettävät suomi-tunnit, joten pitää priorisoida oma aikataulu. Ja nyt on mahdollisuus ottaa vuosi vähän rennommin, joten ei oteta stressiä 

Tänään orpokotiin tutustumisen jälkeen lueskelin kirjaa ihanassa auringon paisteessa ja kävin koiran kanssa lenkkeilemässä lähimaastossa. Nyt lapset tulivatkin pihaan ja nyt välipalalle ja sitten läksyjen tekoon. Palaillaan.