ASANTE

Annetaan heille mahdollisuus jatkaa koulunkäyntiä. Apu on meiltä kuitenkin aika pieni investointi, mutta heille niin suurta ja tärkeää.

Siinä se on, meidän oman yhdistyksen nimi. Asante, eli swahilin kielellä kiitos.

Tää on ihan hurjan mielenkiintoista, vapaaehtoistyö nimittäin. Se vie mukanaan, eikä paluuta taida olla. Koko ajan enemmän miettii mitä kautta lapsia/nuoria voisi auttaa, ja sen tiimoilta päätimme aloittaa oman yhdistyksen, jotta toimintaa olisi pitkällä tähtäimellä eli apua myös tulevina vuosina. Ne lapset niin ansaitsee sen. Todellisuuden ymmärtää vasta täysillä kun on paikan päällä. En itse ainakaan edes voisi olla tekemättä mitään näiden ihanaisten suklaasilmien eteen, ja mikä tärkeintä antaa heille mahdollisuuden kouluun.

Täällä paikalliset lapset eivät valita koulusta. Ei valiteta, vaikka joutuisi kävelemään 14km koulumatkaa päivän aikana. Ei valiteta kouluruuasta, joka on usein vain pelkkää riisiä, kun muuhun ei ole varaa. Ei valiteta siitä, että koulutarvikkeet eivät ole priimaa, kun kaikille niitä ei edes koulussa riitä. Kaikilla ei ole samanlaisia univormuja, kun niihin ei ole varaa. Koulu on lapsille tae paremmasta elämästä ja tulevaisuudesta. Koulu on kaikki.  Moni lapsi haaveilee olevansa lääkäri, lentäjä, kokki yms, ja he todella haluavat sitä, tekevät pitkää koulupäivää, että oppisivat koulusta tärkeitä taitoja. Koulun käyntiin olennaisesti vaikuttaa kuitenkin opettajat, jotka pitäisi saada nyt pysymään koulussa. Tästä syystä projekti sai alkunsa. Onneksi aiemmin koululle on saatu suomalaisvoimin hankittua koulubussi, joten koulumatkat taittuu nykyään siten. Suomalaisella halulla auttaa saadaan paljon aikaan.

Asante ry:n perustamiskokous pidettiin eilen ja aloitamme aluksi kolmen hengen hallituksella. Perheen äiti ( Jaana) sekä suomalainen ystäväni (Elina>Elsa) ovat hallituksen muut jäsenet. Omaa projektia rahankeruun osalta voimme aloittaa vasta vuoden päästä, mutta Lions Club Ristiina on luvannut lähteä yhteistyöhön tämän projektin kanssa nyt aluksi, että saadaan hommat pyörimään. En voi tarpeeksi heitä kiittää! Nyt vaan odotellaan, että he hakevat tälle projektille oman rahankeräysluvan ja sitten laitetaan homma kunnolla pyörimään. Ja meidän yhdityksen toiminnasta tiedotan myös, nettisivut varmaan seuraava proggis 

Tää on mieletön juttu. Asante, eli iso kiitos kaikille tukijoille. Ilman teitä tämä projekti ei onnistuisi <3

Oikea unelma

Jutun otsikko ei tarkoita tätä alkua mitä tähän kirjoitan vaan se ihana juttu tulee lopuksi 

Taukoa bloginkirjoituksesta johtuen, että olen TAAS ollut kipeänä useamman päivän :/ Kolmas kerta jo täällä ollessa kun mahaongelmien kanssa joutunut taistelemaan. Ja johtuen ilmeisesti jälleen kerran ruokamyrkytyksestä, tai näin olen ainakin päätellyt. Olen ollut kipeänä aina v-loppuisin, eli silloin kun käyn jossain ulkona syömässä. Viikolla syön aina dinnerin täällä kotona lasten kanssa, ja ruoka on kokin valmistamaa. Noh, näin kävi taas perjantaina kun kävin lounaalla ulkona, ja sen jälkeen onkin sitten wc ollut taas paras kaveri viimeiset kolme päivää. Noh, ainakin omalaatuinen Detox-kuuri. Kroppa on tyhjä, kaikesta. Viikonloppuna oli tarkoitus mennä kavereiden kanssa katsamastamaan kaupungille joku uusi rafla sekä mahdollisesti jatkaa siitä iltaa. No se meni mönkään, mutta sovittiin, että nähdään piakkoin uudestaan. Kolmen päivän aikana en syönyt kuin yhden appelsiinin ja join muutaman lasin nestettä, kaikki tuli kyllä samantien pihalle.

Voi miten tuollainen sairastelu viekään voimia. Kaksi päivää olin kokonaan vaan omassa kämpässä verhot kiinni peittojen alla. Eilen Jaana ( perheen äiti) tuli “kiskomaan” mut sängystä pois ja sanoi, että nyt seuraavaksi pitää maata terassilla, jotta näkee aurinkoa ja kuulee linnunlaulua yms. Siirryin vaivalloisesti terassille, mutta joku piristävä vaikutus sillä todella oli, sillä olo ei tuntunut enää yhtään niin pahalta kuin aiempina päivinä, vaikka vatsa oli edelleen tosi kipeä ja vessassa sai ravata. Tuli mieleen vaan vanhukset laitoksissa..Itsekin hoitotyössä olleena nähnyt, kuinka liian vähän aikaa/intressiä hoitajilla on viedä vanhuksia ulos. Miten paljon se antaa virkeyttä eikä sen kummallisempaa aktiviteettia tarvitsisi. Jos olisi mahdollisuus niin vuodepotilaatkin voisi viedä sänkyjen kanssa pihalle haistelemaan raitista ulkoilmaa ja kuuntelemaan luonnon ääniä. Potilaalla itsellään ei välttämättä ole mahdollisuutta mennä ulos, mutta menisi varmasti mielellään jos joku hänet sinne veisi.

Eilen muksujen tullessa kotiin koulusta, en halunnut missata suomituntia oman sairastelun vuoksi. Makasin terassilla sängyllä muksujen kokoontuessa ympärilleni, ja niin me opeteltiin taas yksi uusi sijamuoto. Nyt tulee tämän blogitekstin otsikon aihe:

Muutama viikko sitten istuttiin lasten kanssa läheisessä kahvilassa jäätelöllä. Minulla oli edessäni suklaajäätelö ja Latte-kahvi. Kohotin katsettani jäätelökiposta läheiseen putiikkiin, jossa myytiin kauniita vaatteita ja muita tavaroita. Ylitse muiden kaikkien tavaroiden joukosta silmiini osui Unelma. Maailman kaunein mekko, jonka koskaan olen nähnyt. Luonnonvalkoinen, hieman harmaaseen taittuva mekko, jossa takana helma on pidempi kuin edessä ja helma on ns. kreppiä. Yksinkertaisen kaunis, jossa lantiolla punottu ruskea vyö. Menin Anjan kanssa liikkeeseen, mutta harmikseni katsoin hintaa. 11 000 shillinkiä, eli 110e. Tinkaamallakaan ei hinta pudonnut. Myyjä sanoi sen olevan uniikki tuote ja erittäin hyvälaatuista kangasta, josta kannattaisi tämän verran maksaa. Tällä kertaa mekko jäi kuitenkin rekkiin. Siis sinne se jäi, ihan kuin katsomaan mikset ostanut minua?!

Anja oli kuin kissa pistoksissa eilen ja ihmettelin mikä hänellä oikein on. Hän kyseli tykkäsinkö silloin siitä mekosta jonka näimme muutama viikko sitten. Sanoin, että tykkäsin kovasti ja mahdollisesti ostan sen reissun lopuksi jos se siellä vielä on ja minulla on varaa se ostaa. Jatkoin makaamista mahakivuissani terassin sängyllä. Hetken päästä koko perhe koolla minulle tuodaan paperikassi ja kortti ja toivotetaan pikaista paranemista. Ja siellä kassissa oli tämä UNELMA, minun mekko! Se oli aivan käsittämätöntä. Onnen kyyneleet vierivät poskellani kun en tiennyt miten olisin tarpeeksi voinut kiittää. Tyttöjen kanssa menimme heti asunnolleni ja kokeilimme mekkoa, jota en ollut siis edellisellä kerralla edes sovittanut päälleni. Pikkusisko oli sanonut myyjälle, että mikäli mekko ei sopisi niin isosisko tulee sitten palauttamaan sen ja ostamaan jotain muuta. Kun laitoin mekon päälleni niin se oli kuin tehty minulle, täydellisen sopiva.  Tämän mekon tulen laittamaan päälleni veljeni häihin kesällä. Vielä kerran kiitos Miochin perhe, olen niin onnellinen tuosta mekosta. Olin niin innoissani kyseisestä asiasta, että huono olo väistyi kokonaan pois hetkeksi. Ilta meni vielä osittain vessassa ja jäinkin päätalolle yöksi, mikäli vointi olisi huonontunut, niin apua olisi ollut lähempänä. Yö meni kuitenkin ilman oksenteluja, maha vaan oli vielä tosi kipeä. Tänä aamuna otin jo hieman aamupalaa ja ainakin vielä toistaiseksi kaikki on pysynyt sisällä. Toivotaan, että kolmen päivän täystyhjennyskuuri olisi ollut tarpeeksi.

Reipasta ja terveydentäyteistä viikkoa jokaiselle.

Kenialle uusi prsedentti-> normaali arki jatkukoon!

Hetkiä kuluneelta viikolta

Kenia sai uuden presidentin, Uhuru Kenyattan. Uhuru on Kenian ensimmäisen presidentin Jomo Kenyattan poika ( Jomo Kenyatta on muuten Kenian kansainvälisen lentokentän nimi). Kyllä täällä jännitettiin vaalituloksia ja niiden jälkipuinteja. Kappas vaan, Kenia otti vissiin opikseen vuoden 2007 vaaleista ja tällä kertaa kaikki sujui suhteellisen rauhallisesti ja uusi presidentti otettiin vastaan juhlimalla. Eli rauha maassa ja kaikki hyvin, ihanaa!

Viikko porttien sisäpuolella meinasi aiheuttaa lievää hermorauniota. Lapset alkoivat jo käyttäytyä levottomasti, eikä uiminen uima-altaassakaan meinannut viedä tarpeeksi energioita pois. Mutta eilen alkoi taas arki; muksuilla koulu ja mulla orpokoti-työt. Perheen isä ja äiti olivat viime maanantaita lukuunottamatta normaalisti töissä.

Tänään orpokotiin mennessäni kerroin projektistani, jossa ongelmana on rahankeruu. Orpokodin johtaja ymmärsi hyvin tilanteen, vaikka toisaalta oli kurja sanoa, että projektin toteutuminen ottaakin varmasti nyt vähän enemmän aikaa kun kuviteltiin. Ja kun Hannah(johtaja) luo minuun vielä niin paljon uskoa ja toivoa, niin tuntuisi kauhealta tuottaa pettymys jos projekti ei otakaan toteutuakseen. Mutta niinhän ei kyllä käy, teen kaikkeni, että projekti onnistuu! Ja ilman ihania ihmisiä tämä ei ottaisikaan toteutuakseen. Saan valtavasti voimaa yrittää aina keksiä uusia keinoja rahankeruuta ajatellen, kun ihmiset ovat mukana tsemppaamassa. Ja Hannah käski sanoa ison kiitoksen kaikille projektissa mukana oleville, hän oikeasti arvostaa ihmisten jaloa mieltä olla mukana tässä jutussa.

Tänään mentiin Hannahin kanssa paikalliseen pankkiin selvittämään mitä maksaisi siirtää rahaa suomesta suoraan kenialaiselle tilille. Nyt pitää ottaa yhteys suomen päähän samasta asiasta, että saadaan selvyys asiaan. Neuvontaa asiaa kohtaan saatiin ja samalla tarkistettiin Mogran tili..joka oli miinuksella :/ Eli kädestä suuhun eletään. Sitten sieltä menin sairaalalle hakemaan yhtä orpovauvaa, joka oli jätetty erääseen sairaalaan 3 viikkoa sitten ja siirretty sieltä tähän Saint Mary´s sairaalaan. Tässä sairaalassa hän ehti olla viikon. Eli vauva oli kolmen viikon ikäinen. Nyt hän aloittaa elämäänsä Mogran orpokodissa.

Kuulin tänään myös todellisen suru-uutisen. Kerroin täällä blogissani joku aika sitten vauvasta, jonka veimme sairaalaan hänen ollessa sairas. Vauvalla piti olla kaikki hyvin ja päästä sairaalasta pois muutaman päivän päästä, mutta hän olikin kuollut :`( Hän oli HIV-positiivinen ja sairastui pahaan anemiaan, eikä selvinnyt siitä. Vauva oli 3kk ikäinen. Ihan kamalaa :/ Kyllä taas pisti niin ajattelemaan tätä elämää..huh.

Ikävät ajatukset kuitenkin siirtyvät syrjään kun on muuta ajateltavaa. Täällä perheessä lasten suomitunnilla opetellaan jo sijamuotoja!! Kuvitelkaa…Kyllä noi muksut on vaan fiksuja. Eilen oli puolikoominen tilanne, kun opeteltiin nominatiivia, genetiiviä, partitiivia ja essiiviä, ja olin tehnyt tehtäviä kyseisestä aiheesta valmiiksi. Ja kun kaikki lapset osasivat tehtävän täydellisen oikein, minulta tuli onnen kyyneleet eivätkä kyyneleet lakanneet virtaamasta hetkeen. Sitten itkettiin ja naurettiin yhdessä, heh  Tänä iltana pelattiin porukalla lautapeliä nimeltään Menolippu, joka olikin huisin hauska peli. Kannattaa tutustua kyseiseen peliin, mahtavaa ajanvietettä.

Hyvää yötä ja turvallista huomista jokaiselle <3 Tämä täällä odottaa jo kovasti huomista työpäivää. Voin rehellisesti sanoa, että ei ole kertaakaan ärsyttänyt tai väsyttänyt mennä töihin.

Vaalihermoilua....

Nyt jännitykseltä ehtii vähän päivitellä blogia.

Elikkäs, täällä on tällä hetkellä pressan vaalit menossa ja tunnelma hyvin jännittynyt. Maanantaina oli kansanäänestys, joka ei nyt sitten mennytkään ihan putkeen, tälläkään kertaa. Olivat nimittäin ajatelleet, että näissä vaaleissa on sähköinen äänestys, mutta eihän se käytännössä voi toimia. Päätyivätkin jonkun ajan kuluttua vaihtamaan äänestyksen vanhan aikaiseen menetelmään. Vaalit voittaa joko Uhuru Kenyatta tai Raila Odinga.

Johdolla on Uhuru Kenyatta, joka on syytettynä vuoden 2007 vaaleissa ihmisoikeusrikoksista. Toisena on Raila Odinga, joka ajattelee, että hävisi viime kerran vaalit vaalivilppien takia, ja on erittäin kuumeisesti haluamassa pressan paikalle tällä kertaa. Hänestä tehtiinkin viime vaalien jälkeen pääministeri, jolla yritettiin rauhoittaa maata. Aiemmin Keniassa ei ole ollut pääministeriä. Eli jos Uhuru voittaa, niin varmasti jonkinlaista sekasortoa ollaan tänne odottamassa… :/ Ja miten käy muutenkin Kenian..Voi olla, että EU laittaa rahahanojaan kiinni tännepäin, kun presidenttinä istuisi Haagissa rikostuomioistuimessa syytettnä oleva mies. On vahvat näytöt siinä, että Uhuru on ollut pääjehu siinä, että tiettyyn heimoon kuuluvia on tapettu, raiskattu ja kohdeltu kaikin puolin kaltoin viime presidentin vaalien jälkeen. Katsotaan nyt miten käy..tämän tai huomisen päivän aikana pitäisi tulokset selvitä..

Tulosten piti siis alunperin selvitä viimeistään keskiviikkoon mennessä, mutta tulokset eivät ole vieläkään selvät. Ja yllätyskäänne tapahtui eilen, kun ääniä alettiin laskea uudestaan. Oli tullut ilmi, että jotkut olivat pystyneet äänestämään enemmän kuin yhden kerran sähköisen äänestyksen myötä, ja tulokset eivät olleet luotettavia. Tällainen aiheuttaa täällä kireyttä ja levottomuutta. Kaikki kaupat eivät ole auki ja liikenne osittain pysähtynyttä, ihmiset odottavat kuumeisesti tuloksia.

Täällä sitä ollaan sitten jännitetty tuloksia porttien sisäpuolella, kun ei uskalla lähteä täältä minnekään. Vaalipäivänä Keniassa tuli 20 uhria levottomuuksien takia. Toivotaan, että tulosten julkistamisen jälkeen rauha pysyisi maassa, ja tieto otettaisiin vastaan rauhallisin mielin. Noh toisaalta, tämä on pakko rentoutumisen paikka. Ollaan tehty kotijumppaa, uitu, saunottu, luettu kirjoja, otettu aurinkoa, syöty jätskiä, leivottu yms. Ja vähän tehty töitäkin..

Nimittäin kova halu olisi saada projekti alulle, jolla autettaisiin orpokotia ja slummikoulua. Byrokratia on kuitenkin halunnut nyt oikein urakalla laittaa kapuloita rattaisiin, sillä rahankeruu ei olekaan niin yksinkertainen juttu. Mutta kaikkemme tehdään, että apua saataisiin perille mahdollisimman pian. Facebookissa on jo ryhmä odottamassa, ja ihmiset odottavat milloin saisivat olla mukana auttamassa. Tuntuu niin turhauttavalta, että ihmiset olisivat valmiita auttamaan, mutta ei löydetä tietä miten apu löytäisi perille. Noh, mutta ei luovuteta. Sanoinkin eilen, että ensimmäistä kertaa tuntuu stressaavan Afrikassa. Vaalit ja tämä projekti, joka ei ota toteutuakseen…Nyt vaan taas Hakuna Matata-asennetta kehiin niin kyllä se siitä.

Eilen oli kyllä niin rentouttavaa kun istuttiin tyttöjen kanssa saunassa ja juteltiin niitä näitä, uitiin ja mentiin mun kämpille kuuntelemaan Eric Wainanan cd.tä. Sitten saatiin idea vohvelikesteistä, ja niinhän me laitettiin kokkikerho pystyyn ja tuloksena oli iso kasa maistuvia vohveleita.niitä sitten iltapalaksi mansikkahillon kanssa, nam oli hyviä…Ja nyt taas jännitetään vaalitulosta. Huh :O

Ihanaa oloa ja vaalijännitystä

Viikonloppu ollut yhtä haipakkaa, mutta nyt ehtii tehdä tehdä blogipostauksen. Makoilen tässä verannalla auringon paistaessa kauniisti ja lintujen laulu musiikkina taustalla.

Päätin torstaina orpokotiin mennessäni, että vietän kyseisen päivän vain lasten kanssa, koska edellisinä päivinä olin ollut muualla menossa enkä ehtinyt viettää lasten kanssa niin aikaa. Lapset olivatkin tästä hyvin iloissaan ja ottivat kaiken irti ajastani. Mieleeni jäi parhaiten, kun noin 1.5v tyttö oli sängyllä käymässä päiväunille, mutta ei saanut unta. Minulla oli vauva sylissä, ja hän hivuttautui koko ajan lähemmäs minua ja halusi tulla myös syliin. Lopuksi hän tuli syliin ja painoi päänsä vasten rintaani ja nukahti melkein samantien siihen. Voi toista kun hän oli niin suloinen siinä. Tarvitsi vain hieman läheisyyttä ja turvallisen olon, että sai unesta kiinni <3

Tullessani töistä kotiin minut valtasi jotenkin todella surullinen olo. Mietin lasten elämää ja kohtaloita ja kuinka en voi auttaa näitä lapsia tarpeeksi, vaikka haluaisin. Turhautumisen tunne oli suuri. En halua edes ajatella aikaa, kun olen kyseisessä orpokodissa viimeistä päivää töissä…Kävikin mielessä, että mitä jos perustaisin oman orpokodin joskus tänne? Oli ihana kun töistä lähtiessä orpokodin johtaja sanoi minulle, että tätä työtä kaikki eivät ymmärrä, mutta hän arvostaa työpanostani ja sanoi minulla olevan suuri ja hyvä sydän. Tämä palaute tuntui kyllä todella hyvältä.

Perjantaina vietettiin leffailtaa kaverin luona maistellen samalla hieman valkoviiniä. Tullessani takaisin luottokuskini kyydillä, näimme matkalla ainakin viisi kuskia jotka olivat varmasti todella päissään, sillä autot heittelehtivät tien toiselta puolelta toiselle puolelle. Täällä on valitettavasti todella paljon rattijuoppoja, sillä valvontaa tähän asiaan ei ole lähes lainkaan. Keskustelimmekin kuskini kanssa poliisin merkityksestä täällä. Hän sanoi, että on kurjaa ettei poliisiin voi luottaa, vaan useasti itsensä voi maksaa tilanteesta ulos mikäli näin haluaa. Se lisäisi paljon turvallisuutta, mikäli poliisiin voisi luottaa. Kyllä Suomessa tämäkin asia on vain hyvin.

Lauantaina päivä alkoi ratsastustunnilla Anjan kanssa. Löysinkin talleilta uuden rakkauden, nimittäin ihanan valkoisen esteratsuni nimeltään Passion. Ratsastuksen opettaja on nähnyt, että tykkään hypätä esteitä, joten hän antoi minulle kokeiltavaksi yhden parhaista estehevosistaan. Hän itsekin kisailee kyseisessä hepalla. Ja Passion olikin ihan mieletön, niin ihana ettei sanat riitä kertomaan. Hyppäsin elämäni korkeimmat esteet lauantaina, mutta ei hirvittänyt yhtään sillä alla oli niin kokenut ja hyvä hevonen. Tunnin jälkeen oli jotenkin hyvin eufoorinen olo. Ihana olo sai jatkoa, kun sauna oli lämpimänä odottamassa. Saunomista ja uimista pitkän kaavan mukaan ja lisäksi vähän hemmotteluhoitoja pikkusiskon kanssa. Tehtiin erilaisia kuorintoja ja naamioita ja juteltiin saunassa tyttöjen juttuja. Tämän jälkeen olo oli niin rento, että vaikeampi saada enää niin rentouttavaa oloa.

Olin sopinut BodaBoda kuskini kanssa, että lähdemme illalla DownTowniin, eli tuonne paikalliseen keskustaan viettämään iltaa. Yleensä jos menen ulos, menen Weslandiin, jossa on paljon baareja ja meno on hyvin kansainvälistä. En ollut aiemmin käynyt keskustan baareissa, joten menimme sinne. Oltiin baarissa, jossa olin ainoana valkoihoisena. Sainkin osakseni jonkun verran huomioita ja outoja katseita. Tuollaisiin paikkoihin on hyvä mennäkin paikallisen kanssa.

Tänään onkin sitten vietetty rötväilypäivää eilisen jäljiltä. Rötväillä saisi koko ensi viikonkin jos haluaa, sillä vaalit ovat huomenna ja pysymme visusti tässä kotinurkilla tarkkaillen turvallisuustilannetta. Aion kuitenkin laiskottelun lisäksi harrastaa urheilua, lukea swahilia, pitää suomitunteja yms. Mutta ette usko kuinka nautin, kun ei ole mitään aikataulutettua ohjelmaa ja asioita voi tehdä silloin kun siltä tuntuu. Pakko sanoa vielä noista suomi-tunneista, että lasten suomekieli on ruvennut menemään koko ajan parempaan. Huomaa, kuinka he puheessaan jo taivuttavat sanoja oikein esim. me menemme eikä me mennä. Perjantaina pidin heille ensimmäisen suomi-kokeen. Kokeeseen tuli persoonapronominit, verbien taivutus, sivulauseet, genetiivi ja kaksoiskonsonantit. Koe meni niin hyvin, että vein muksut jätskille, toivottavasti kannustaa opiskelemaan jatkossakin yhtä ahkerasti.

Rauhallista ja lempeää viikkoa kaikille. Toivotaan, että myös täällä olisi rauha maassa, ja Kenia olisi ottanut opikseen viime vaaleista eikä samanlaisia väkivaltaisuuksia olisi nyt.