Arki jatkukoon

Terrori-iskusta on kulunut nyt viikko ja arki alkaa pikkuhiljaa palailemaan normaaleille uomilleen..Vaikkakin jäljet se jätti. Ostoskeskukset ja väenpaljoudet kierretään nykyään kaukaa. Pelolle ei saa antaa kuitenkaan liikaa valtaa,vaan pitää yrittää jatkaa elämää mahdollisimman normaalisti. Lähes koko viime viikko meni vielä ihan kotioloissa, mutta ensi viikko tuokoon tullessaan uusia kivoja juttuja.

Olemme suomitunneilla jatkaneet kieliopin harjoittelua sekä meillä on eräs projekti meneillään. Siitä kerrottakoon lisää myöhemmin  Muksuista myös yksi kiva juttu on ollut se, että he ovat saaneet perjantaisin pitää oman suomitunnin. He suunnittelevat ja toteuttavat suomitunnin haluamallaan tavalla. Anja ja Elsa ovat pitäneet jo omat suomituntinsa ja seuraavana vuorossa on Alex. Anja veti suomalaisia pihaleikkejä- ja pelejä, Elsa kokkauskilpauilut ja Allu aikoo pitää teoriaopetusta jalkapallosta ja lopuksi futistreenit oppien perusteella. Kovasti kyllä pidän tämän perheen lapsista ja toivon, että aina saisin olla osana heidän elämäänsä.

Ja mahtijuttu…Ystäväni Elsa Suomesta tulee seuraavaksi siskoksi Miochien perheeseen. Ihana tietää, että hommat jatkuu hyvin sekä täällä perheessä että Mogran orpokodissa!

Kovasti odottelen jo rakkaita Suomesta tänne vierailulle. Tasan kaksi viikkoa ja saan olla heitä vastassa lentokentällä <3 Ihanaa ensi viikkoa kaikille!

Sanaton

Ihan hirveää, kamalaa, kauheeta ja käsittämätöntä! Siis nämä tämän viikonlopun tapahtumat!!

Olin lähdössä lauantaina 21.9 noin klo 11, Westgaten ostoskeskukseen shoppailemaan ja näkemään kavereita. Tunsin oloni kuitenkin jotenkin laiskaksi, enkä jaksanutkaan lähteä. Tämä oli varmaan jokin enkelin kosketus, etten mennyt. Noin klo 12 nimittäin terrosristiryhmä Al-Shabab hyökkäsi sisään ostoskeskukseen käsikraanaattien ja konekiväärien voimalla. Tällä hetkellä 59 kuollutta ja tietämätön määrä panttivankeja. Tilanne siis edelleen päällä! Westgate on ostoskeskus, jonne ihmiset menevät tavallisesti viettämään lauantaipäivää. Tällöin siellä on myös paljon lapsia. Tämän perheenkin lapset ovat lauantaisin Westgatessa leffassa, näkemässä kavereita…onneksi ei ollut tänä lauantaina!

Meille tuli pari haavoittunutta miestä lauantaipäivänä, kun sairaalat eivät ottaneet sisälle sellaisia henkilöitä, jotka pystyivät kuitenkin kävelemään. Sain siis hyödyntää taas hoitajan taitoja, ja tehdä haavahoitoa! Toinen miehistä oli tämän perheen isän asiakas jenkeistä ja toinen paikallinen autokuski. He olivat juuri ennen iskua olleet Westgatessa ostoksilla, ja mennessään takaisin autolle, heidän autoaan oli alettu tulittaa. Auto oli täynnä luodinreikiä ja ikkunat säpäleinä. Miehet olivat säilyneet hengissä mentyään makuulle lattialle. He saivat kuitenkin viiltohaavoja lasinsirpaleista.

Ihan käsittämätöntä tämä on, ei löydy oikein sanoja miten tätä kuvailisi. Niin monesti olen istunut WestGaten terassilla lauantaisin päiväkaffilla…Ja oli niin lähellä etten ollut siellä nytkin. Mielessä vaan juoksee se asia, miten olisin selvinnyt, olisinko selvinnyt? Kiitos Jumalalle, että en mennyt sinne eikä kukaan ystävistäni/läheisistäni ollut siellä. Tilanne siis jatkuu yhä, ei voi kuin rukoilla että tilanne saataisiin jollain tavalla hallintaan ja tämä kauhea painajainen saataisiin päätökseen!

Suomitunnit on PoP

Mitenköhän tämän postauksen aloittaisi… melkein kaksi viikkoa vilttien alla, höyryhengitys kone vieressä. Apua miten ihanaa on oikeesti olla terve! Sen niin tajuaa vasta sitten kun on sairastanut pitkään ja olo on niin heikko, ettei tiedä miten päin olisi. Pakko oli luovuttaa ja mennä lopulta lääkärin pakeille. Minulla todettiin poski-ja otsaontelon tulehdus sekä liuta erilaisia oloa helpottavia lääkkeitä ja antibioottikuuri. 5 päivän tehokuuri onkin nyt ohi ja olo on kuin uudesti syntyneellä. Kiitän, että saan taas olla terve.

Aika paljon olen sairastellut tämän vuoden aikana. Ensin muutama ruokamyrkytys, sitten nämä flunssat. Jospa saisin loppuajan olla terveenä. Mietin tässä kuitenkin, että yhtään suomituntia ei ole jäänyt pitämättä minun sairasteluni vuoksi, vaan aina on suomitunnit pidetty. Viime viikollakin, kun ei ääntä lähtenyt yhtään niin tunnin aiheena oli tiedonhankinta-tehtäviä. Viime viikolla kamalassa flunssassa ja pääkivuissa päätimme katsoa muumi-elokuvan. Mahakivuissa makasin sängyssä lapset vierellä ja niin opeteltiin sijamuotoja. On hyvä, että lapset tiedostavat, että myös minulle suomituntien pitäminen on tärkeää!

Tänään suomitunnin aiheena oli elokuva-arvostelun tekeminen. Torstaina katsoimme siis Muumipeikko ja pyrstötähti-elokuvan, josta lapset tekivät arvostelun. Jo elokuvaa katsoessa tuli tehdä muistiinpanoja, jotta muistaa tarkalleen mitä elokuvassa tapahtui. Ensin piti kirjoittaa elokuvan juoni/pääkohdat, sitten kertoa elokuvan päähenkilöistä, oma mielipide elokuvasta sekä miettiä kuka muumihahmoista itse olisi ja tietenkin perusteluita unohtamatta. Lopuksi piti piirtää kuva omasta lemppari muumihahmosta. Oli taas niin iloista huomata miten kirjoittaminen on kehittynyt, ei tarvinnut korjata kuin pieniä virheitä. Minulla onkin missiona tälle loppuajalle luku-ja kirjoitustaidon huolellinen opettelu.

Keskiviikkoisin lapset käyvät oikean äidinkielen opettajan tunneilla. Outi-opettaja pyysi minua, josko voisin tulla ns. apuopettajaksi hänelle, kun oppilaita on yhteensä kuusi jotka ovat eritasoisia suomenkielessä. Mielelläni tähän lähdin mukaan ja yksi apuopettajan tunti onkin jo takana. Saan tästä pientä korvausta sekä lisäksi työtodistuksen.

Nyt onkin vuorossa Asante-yhdistyksen kokous skypen kautta. Paljon asioita käsiteltävänä..

Hyvää ja tervettä viikkoa kaikille!

Festaritunnelmaa ja Paleface

Heissan!

Syyskuuta elellään jo hyvä matkaa ja Nairobikin alkaa lämpenemään, ihanaa! Talvi oon siirtymässä ja täällä ruvetaan siirtymään kohti kevättä, joka tarkoittaa ylempiä celcius-asteita.

Tuon Naivasha-viikonlopun jälkeen oli pakko mennä heti tiistaina katsomaan vielä Palefacen toista keikkaa erääseen pubiin, nimeltä Choices. He esiintyivät siellä yhdessä Mc Matren kanssa. Porukkaa oli kivasta ja tunnelma loistava. Yllätys esiintyjänä oli myös Etelä-Afrikan tunnetuin räppäri, joka esitti muutaman biisin. Palen kulkiessa ohitseni ennen keikkaa huikkasin vaan et ” Moro Karri”, ja hän kääntyi ja sanoi, että ” Hei täällähän on suomalaisia”, Siinä muutama sana ensin vaihdettiin, otettiin yhteiskuva tottakai ja jäin seuraamaan keikkaa.

Keikan jälkeen he jäivät Matren kanssa vielä istuskelemaan baariin ja sain loistavan idean. Oli mieletöntä saada slummikoulu-projektiin mukaan ns. ” Julkkiskasvo” ja nyt olisi hyvä tilaisuus kysyä asiasta. Menin Palen juttusille ja kysyin onko hänellä hetki aikaa jutella eräästä asiasta, ja ystävällisesti hän vastasi myöntävästi. Kerroin projektistani, ja hän oli heti innoissaan asiasta ja sanoi mielellään lähtevänsä mukaan. Hän jopa itse ehdotti esim. hyväntekeväisyys konserttia slummikoululla!! Hän otti yhteystietoni ja lupasi olla yhteydessä lähiaikoina. Hänellä on vielä keikka Mombasassa ja Tansaniassa, ja sitten hän palailee kotisuomeen. Toivottavasti tästä oikeasti tulisi jotain, olisi ihan mieletöntä! Joskus kannattaa vaan ottaa suoraan härkää sarvista 

Flunssa on taas jälleen kerran löytänyt minut! Tänään lähti jopa ääni, joten suomituntikin piti organisoida niin, ettei tarvitse ääntä käyttää. Tiedonhaku-tehtäviä sekä lukemista! Olen kahden kuukauden aikana syönyt neljä antibioottikuuria, joten omassa kropassa ei taida olla enää yhtään vastuskykyä. Tämän perheen muksut ovat flunssassa, samoin orpokodin lapset, joten arvattavissa tämä oli. Nyt vaan teetä hunajalla ja Strepsils-pastilleja, kyllä tämä tästä taas.

Yrittäkää siellä Suomessa suojautua perinteiseltä syysflunssalta. Paljon marjoja/hedelmiä, jotta saa C-vitamiinia. Villasukatkin saa varmaan kohta kaivaa kaapista, vai ?