Rakas ystävä saapui Nairobiin

Tämä viikko alkoi niin kivasti, kun ihana ystäväni Suomesta tuli Nairobiin 7 viikoksi! Hän asuu tämän viikon tässä meillä ja muuttaa sitten orpokodin vapaaehtoistyöntekijöiden asuntoon, kun tulee myös tekemään tänne vapaaehtoistyötä. Tämä viikko on tsekkailtu mestoja ja juteltu maailman kaikki asiat. Niin ihanaa kun sai yhden parhaista ystävävistä tänne.

Keskiviikkona mentiin tutustumaan orpokotiin ja ystäväni otettiin siellä hyvin vastaan. Hän aloittaa siellä työt ensi maanantaina. Ikävää tässä viikossa oli, että minulta varastettiin puhelin torstaina :/ Onneksi minulla on mukana toinen puhelin. Ajattelen asian niin, että se oli onneksi vain puhelin eikä muuta tavaraa viety.

Eilen taloon saapui lisää suomivieraita. 2 vuotta sitten tässä perheessä ollut sisko tuli vierailulle poikaystävänsä kanssa. Tänään lähdetään porukalla katsastamaan Nairobin yöelämää. Huomenna aamusta lähdetään katsomaan eräs paikallinen lasitehdas, jossa tehdään ihania lasiesineitä. Lasituotteet ovat nimeltään Kitengela. Ajattelin ostaa sieltä ainakin viinilasit Suomeen vietäväksi. Lapset ja perheenisä lähtivät tänä aamuna isä-lapsi safarille Naivashaan. Kuulemma kova myrsky siellä, ja ovat vielä telttamajoituksella liikenteessä. Toivottavasti pääsevät huomenna turvallisesti kotiin. Suunnitellaan ystäväni kanssa matkaa Malindille, eli lähelle Mombasaa tässä lähiaikoina. Tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa. Ihanaista viikonlopun jatkoa kaikille ja mukavaa ensi viikkoa 

Kolme kuukautta Keniassa oloa takana

Pian ollaan jo puolessa välissä huhtikuuta, mihin tämä aika menee? 3kk mennyt ja aika tarkalleen 2kk ja olen Suomessa saimaanrannalla grillaamassa makkaraa ja ihastelemassa juhannuskokkoa. Hei kuulostaa kivalta :) Mutta nautin edelleen täysin sydämin täällä olosta. Pieni breikki kotosuomessa kesällä on kiva bonus, mutta on kiva tulla vielä takaisin. Jotenkin mielessä ollut jo joskus joulukuu kun täältä pitää lähteä pois? Palata samoihin kuvioihin Suomessa näin erilaisen vuoden jälkeen? Noh, mutta ei mietitä sitä vielä, onneksi on vielä aikaa.
Orpokodissa työt jatkuu normaaliin tapaan ja projektia yritetään puskea eteenpäin. Siitä on tullut niin tärkeä paikka. Jotenkin sinne on aina niin rentoa mennä, ensin juodaan Hannahin kanssa aamuteet yhdessä ja jutellaan tärkeimmät tapahtumat. Usein luetaan myös päivän lehti ja keskustellaan politiikasta, uskonnosta, ihmisoikeuksista yms muista tärkeistä aiheista. Torstaina olimme koko päivän Downtownissa shoppailemassa orpokodin lapsille tavaraa. Jaanan täti lahjoitti rahaa orpokodille ja näillä lahjoitusrahoilla haimme vauvoille Baby Walkersit, tuttipulloja ja vaippoja. Orpokodille hommasimme lautasia ja mukeja, kun heillä oli ennestään vain noin 50 lautasta ja mukia, vaikka lapsia on siellä 119. Lahjoitusrahoilla Jaanan mies tekee orpokodille vielä ihkaoman hiekkalaatikon, jossa lapset voivat leikkiä. Pihalla kun ei ole mitään leikkipaikkaa. Sellaista orpokodille. Orpokoti saa lisää suomalaisvahvistusta piakkoin, kun hyvä ystäväni Sina tulee suomesta tekemään vapaaehtoistyötä Mogran orpokodille 7 viikoksi. Ihan mieletöntä, niin ihana saada hänet tänne!
Mitäs muuta.. Sadekausi on alkanut ja vettä tulee välillä hyvinkin paljon. Onneksi sateet ajoittuvat enimmäkseen ilta/yöaikaan, ja päivällä saa nauttia auringosta. Muksujen kanssa suomen opiskelu hyvällä mallilla, just pidettiin sijamuotokoe. Ihan mieletöntä nähdä miten he oppivat koko ajan enemmän ja enemmän. Allua olin kannustamassa jalkapallokentän reunalla viime viikonloppuna, Anjan kanssa ratsastusta ja Elsan kanssa pianonsoittoa. Harjoitellaan yhtä kappaletta yhdessä. Ihanaa oloa siis täällä.
Nyt lähdetään koko perheen kanssa syömään ihanaan japanilaiseen ravintolaan, nimeltään Furusato. Sushia siis illalliseksi.
Viikonlopun jatkoja kaikille ja mukavaa ensi viikkoa.
ps. Ja niin, Anjan marsut sai toissapäivänä 3 poikasta. Ihania pieniä marsuja, voi että.

Fresh Fruits

Yksi blogipostaus täytyy omistaa täysin hedelmä/vihannestorille. Ihana paikka, jossa voisi viettää vaikka kuinka paljon aikaa. Ja niin siellä yleensä käykin, kun siellä käy. Kauppiaita myy omilla myyntipaikoillaan erilaisia hedelmiä ja vihanneksia, ja kaupankäynti on kovaa. Esim.tomaatin hintaa kysytään ensin ensimmäiseltä myyjältä ja muutaman kyselyn jälkeen ostetaan sieltä mistä halvimmalla saa. Ja hinnat eivät ole kyllä pahoja.. Joskus myyjät nukkuvat päikkäreitä hedelmien seassa ja silloin kyllä jää kaupat tekemättä 

Hedelmät täällä ovat niin ihania kun ovat 100% tuoreita ja ilman säilöntäaineita. Esimerkiksi ananas ja mango ovat täällä suurinta herkkuani. Usein meillä onkin täällä jälkiruokana hedemäsalaattia. Torilla on aina ihana tunnelma ja ihmiset mukavia. Ja tietysti tinkaaminen kuuluu jälleen kerran asiaan. Kyllä on taas erilaista syödä Suomessa hedelmiä, jotka on tuotu ulkomailta. Ei maistu kyllä ananas samalta Suomessa kun täällä. Nautin nyt siis sydämeni kyllyydestä tuoreista hedelmistä ja vihanneksista.

Pääsiäisloma Mombasassa

Ompas kulunut aikaa viime blogitekstin kirjoituksesta..sorry ihanat lukijat :/ Meillä on ollut netti poikki monta päivää ja pääsiäisen tienoon vietin Mombasassa, Kilifissä.

Lähdimme matkaan kiirastorstai-iltana yöbussilla. Tarkoituksena olla aamuvarhaisella Mombasan bussiasemalla. Matka Nairobista Mombasaan kestää bussilla noin 8h. Olimme ykkösluokassa, mikä tarkoitti sitä, että meillä oli enemmän jalkatilaa ja istuimme aivan edessä. Tämä oli toisaalta hyvä juttu, mutta toisaalta olisi pitänyt istua takana silmälaput silmillä, ettei olisi nähnyt kaaottista liikenn

että ja puolinukkuvaa kuskia. Onneksi bussissa oli kuskin vieressä apumies, jonka pääasiallisena tarkoituksena oli ilmeisesti pitää kuskia hereillä tönimällä jo lähes nukkuvaa kuskia rekan ajaessa lujaa vastaan.

Matka meni kuitenkin ihan hyvin, pysähdyttiin kerran puolessa välissä matkaa vessatauolla. Olimme Mombasassa noin kuuden aikaan aamulla. Siitä otimme taksin Kilifiin, jonne kesti matka vielä noin 1.5h. Mombasan kuumankostea ilmasto tuntui heti bussista noustaessa pihalle, ah niin ihana Mombasa  Kilifi on pieni paikka, joka ei ole täynnä turisteja. En olekaan aiemmin käynyt siellä, joten oli mukava mennä uuteen paikkaan. Majapaikkamme oli nimeltään Distant Relatives, joka oli ihana paikka. Yöpyminenkin oli todella edullista, 10e/yö + aamiainen 3 e. Pihapiirissä oli erilaisia Lodgeja, pihavessat, uima-allas ja Bambu-suihku. Vähän tuntui retkeilymeiningiltä ja kivaa oli.

Päivisin oli erilaista aktiviteettia. Ensimmäisenä päivänä otimme paljon aurinkoa ja lähdimme kiertelemään paikalliselle torille. Teetin siellä mekon itselleni, jonka hain seuraavana päivänä. Söimme kivassa paikassa myöhäisen lounaan ja iltaa vietimme majapaikassamme. Seuraavana päivänä lähdimme jo aikaisin aamulla rannalle. Ihana valkoinen hiekkaranta, jossa ei onneksi ollut rantapoikia niin kuin yleisesti esim. Diani Beachillä on. Kyllä oli rauhallista. Vuokrasimme kanootit ja ajelimme niillä ympäri Intian valtamerta ja söimme lounaan kivassa ravintolassa meren lähettyvillä. Illalla mentiin ihanaan kalaravintolaan syömään, jossa ravintola oli meren päälle tehty. Sieltä lähdettiin iltakävelylle, ja nautimme kun saimme kävellä ilta/yöaikaan vapaasti kaduilla tähtitaivaan alla nauttien Mombasan lämmöstä. Nairobissa kun ei voi :/

Viimeisenä päivänä olimme heti aamusta skarppina lähdössä taas rannalle, kun olimme kaverin kanssa varanneet edellisenä päivänä purjelautailu-tunnin. Minulla oli yksityisopettaja, kun en ole aiemmin moista hommaa kokeillut. Opettajani Buba, oli ammattilainen ja alkuvaikeuksien jälkeen menin purjelaudan kanssa melko hyvin. Ainoastaan kääntyminen oli haasteellista ja sen vuoksi molskahdin monesti mereen. Oppia ja ikä kaikki, ensi kerralla osaan varmasti jo paremmin. Nyt hallitsen ainakin jo alkeet.

Paluumatka alkoi sunnuntai-iltana. Tarkoituksena oli tulla takaisin Nairobiin junalla. Juna lähti Mombasasta klo 19, ja aikataulu junan saapumiselle oli noin 13-30h. Ei ihan samaa kuin VR:n aikataulut  Suomessa ihmiset on ihan hermona jos juna on vähänkin myöhässä. Täällä ei kannata heikkohermoisten junalla matkustaa. Matkustimme ykköluokassa, johon kuului siis oma makuuvaunu + illallinen ja aamupala. Menimme heti junaan päästyämme illallisella, joka oli valmiiksi katettuna. Noh, afrikkalaiseen tapaan eihän kaikki nyt ihan hyvin sitten mennytkään. Juna jumittui jonnekkin keskelle ei mitään kello yksi yöllä ja olimme 5h jumissa, kun rautatiellä oli niin paljon vettä. Havahduin klo 5 yöllä, että olemme olleet jo aika kauan paikoillaan ja aamupalalle mennessämme saimme kuulla, että juna ei tule liikkumaan mihinkään enää. Meidän piti lähteä laukkujemme kanssa kävelemään aamuvarhaisella ja etsimään jotain isompaa tietä, mistä voisimme ottaa matatun tai bussin Nairobiin. Tiellä meni suurimmaksi osaksi vain rekkoja ja BodaBodia, joten odottelimme tienposkessa laukkujemme kanssa melko kauan. Sitten paikalle sattui yksi bussi, joka oli aivan täyteen ahdettu ihmisiä. Istuin kouluikäinen tyttö sylissäni, kun hän olisi muuten joutunut seisomaan koko matkan. Siihenhän sitten nukahtikin, syliini. Kyllä oli voittajafiilis kun 19h matkustamisen jälkeen olimme takaisin Nairobissa.

Kaikki hyvin ja Hakuna Matata. Normi arki jatkukoon.