Lähtölaskenta: 5, 4, 3, 2, 1.....GO!

Niin...Onko se nyt sanottava.... eli viimeiset 5 päivää Afrikassa ( tämä päivä mukaanlukien) ja sitten Kenya Airwaysin nokka kohti Amsterdamia ja sieltä kohti Helsinki-Vantaata. Sitten tämä oli tässä, tällä erää, tänä vuonna...I know that im coming back.

Se on todettava, että Kenia on minulle ihan hirmuisen tärkeä maa, ihan kuin toinen kotimaa. Ja en ehkä kestä hyvästejä orpokodilla ja täällä perheessä. Tai eihän ne mitkään jäähyväiset ole, vaan moikat. Tämä vuosi täällä on ollut niin antoisa, etten osaa kirjoittaa sellaisia ylistyssanoja mitä minun pitäisi tässä kohtaa sanoa. Ensinnäkin kiitos kuuluu suurimmaksi osaksi Miochien perheelle, joka on mahdollistanut tämän vuoden ja kaikki nämä kokemukset täällä. Tämä perhe täällä on myöskin minulle kuin toinen oma perhe, heistä on tullut valtavan tärkeitä, aarteita jokainen heistä <3

Haluan kiittää myös Mogran orpokotia ja slummikoulua, joka on antanut minulle elämäni mielenkiintoisimman työpaikan ja mahdollisuuden tehdä oikeasti ihan mielettömän tärkeää työtä.Työtä, josta olen nauttinut täysin siemauksin. Olen saanut tehdä työtä josta saan myös itselle paljon. Hyväntekeväisyystyö on palkitsevaa kummallekkin osapuolelle; niin työntekijälle kuin kohteellekin. Olen saanut aidosti olla mukana tekemässä hyvää ja antamassa työpanostani näille poisheitetyille rakkauksille. Erityisesti orpokodin Hannah on minulle erittäin rakas. Minun "Kenian äitini", kuten hän itse itseään kutsuu. Sillä naisella on sydän paikallaan ja hyvää tahtoa riittämättömiin. Kaikki Mogran orpokodin työntekijät ansaitsevat hurjan isot kiitokset kaikesta yhteistyöstä, avusta, yhdessä olemisesta ja oppimisesta. Me ollaan hyvä tiimi! Spesiaalikiitokset menee tietysti myös orpokodin asukkaille, rakkaille, ihanille mussukoille, joiden kanssa olen oppinut paljon. Minulla tulee teitä niin sairaan kova ikävä! :`(

En halua olla kiittämättä myöskään kaikkia kavereita ja ystäviä, kehen olen saanut tällä matkalla tutustua. On ollut ilo saada uusia tuttavuuksia ja mahdollisesti nähdään vielä, ainakin toivon niin! Olen niin onnellinen, että ystäväni Elsa jatkaa aloittamaani työtä täällä päässä ja tiedän, että Mogran lapsoset ovat hyvissä käsissä! Go Elsa! Haluan sanoa kiitokset myös kotiväelle ja tutuille siellä Suomessa, ketkä ovat kannustaneet ja olleet mukana tekemässä tätä matkaa kanssani. Ps. Antti; me jaksettiin tää vuosi! Mahtavaa.

On toisaalta pelottavaa tai ehkä paremminkin jännittävää jättää kaikki täällä ja lähteä kohti uusia tuulia. Suomessa vaihtuu asuinpaikkakunta ja työpaikka sekä muutenkin uusia juttuja tulossa. Toisaalta hyvä, että muutoksia elämään on tulossa myös Suomen päässä, koska muuten kulttuurishokki voisi olla aikamoinen. Kotikulmilla hektinen elo pitää mielen virkeänä.

Kiitos Afrikka, tämä oli elämäni matka. Toteutin unelmani-sen yhden suurimman.
"Älä vain unelmoi elämääsi, vaan elä unelmaasi" I did it!