Unelmia ja pelon voittamista

Noh niin jos taa pitkästä aikaa kirjottelis tännekkin foorumille. Ollut niin haipakkaa, ettei meinaa itse perässä pysyä. Kaikenlaista on ollut ja tapahtunut, mutta kirjotan tämän blogipostaukesn kuitenkin 5 päivää kestäneestä Ugandan reissusta.

Starttasimme matkaan (matkaseurana siis Elsa ja Marita)  to 21.11, tarkoituksena lähteä aikaisella aamubussilla kohti Ugandaa. Noh, pientä jännitystä heti aamuun kun huomasimme taksissa, että meidän bookkaamat liput olivatkin yöbussiin! SIinä sitten varttia ennen lähtöä etsimme toisen bussifirman, jonka kautta voisi mahdollisesti päästä saman päivän aikana kohti Ugandaa- ja onnistuimme! Tiedossa oli noin 11-14h bussimatka kahdella vessatauolla. ( Jäi sinä aamuna kahvit juomatta!) Matka meni hyvin, mitä nyt bussin jousitukset oli hieman korjausta vailla. Juuri takarenkaan kohdalla istuessa ei ilman turvavyötä olisi varmaan selvinnyt lentämättä kattoon, niin huonossa kunnossa tiet olivat. Mieleeni jäi myös pysähdys Kisumussa, oih, siis Kisumussa. Siellä olen tehnyt harjoitteluvaihdon 3kk vuonna 2010. Jumitimme myös onnettomuuspaikalla parisen tuntia, kun ilmeisesti vuohia kuljettanut auto ja säiliörekka olivat törmänneet. Minä, hyvillä unenlahjoilla varustettu ihminen vedin sikeitä tyytyväisenä kun tytöt olivat katsoneet ja seuranneet tilanteen selviämistä ja palaneiden vuohien palasten keräämistä bussin ympäriltä. :/ Matka kuitenkin pääsi jatkumaan ja Ugandan rajalla menikin seuraava tunti. Viisumihakemuksen täyttöä, maastapoistumiskorttia...ja Afrikkalaiseen tapaan tämä ei käy hetkessä! Saatiin kuitenkin leimat passeihin ja reissu kohti päämäärää alkoi olla lähempänä. Hyppäsimme bussista pois Jinjan kaupungissa jossa meitä odotti taksikyyti. Yövyimme Adrift- nimisessä paikassa, ja tarkoituksena seuraavana aamuna lähteä laskemaan Niilin huikeat kosket.

Yöllä ei hirveästi nukuttanut. Ei johtunut dormissamme liikkuvista torakoista tai hiiristä, vaan jännityksestä! Olin tehnyt tuon kyseisen koskenlaskun jo kerran aiemmin ja selvittyäni siitä hengissä, pidin hulluna ajatuksena, että tekisin sen joskus uudestaan! Yllytyshulluna kuitenkin Elsa sai houkuteltua minut taas tuohon mukaan. Pelkoni laski hetkellisesti kun näin oppaanamme olevan TUTU! Sama opas siis kuin viime kerralla. Ja kaiken lisäksi hän vielä muisti minut ja kuinka hän jonkun kerran pelasti minut kaatuneen veneen alta. Meitä oli veneessä siis 7 tyyppiä ja harjoitusten jälkeen lähdimme kohti kauhua! Ensimmäinen koski menikin vielä hyvin, mutta toisessa pelkoni toteutui jälleen- veneen kaatuessa jäin sen alle. Viimeisillä voimillani sain kammettua itseni sieltä pois, vaikka tunsin kuolevani. Ajattelin jättää leikin sikseen, mutta sisuuksissani päätin vetää homman loppuun. Hengissä selvittiin, tälläkin kertaa! Bisse kaiken tämän jälkeen maistui muuten taivaalliselta. Muutama mustelma, lähes kokonaan irronnut varpaankynsi ja henkiset painajaiset jäivät muistoiksi tästä koskenlaskusta. Täytyy kyllä sanoa, että voitin pelkoni ja kyllä sen adrenaliiniryöpyn jälkeen oli voittajafiilis!

Seuraavana päivänä oli tiedossa minulle henkilökohtaisesti todella tärkeä reissu; kaksi päivää kestävä ratsastusafari! Olen aina haaveillut tuollaisesta retkestä, ratsastussafarista Afrikassa. Kaksi minulle sydäntä lähellä olevaa asiaa. Meidät haettiin majoituspaikastamme vesitaksilla talleille josta matkamme kohti seuraavaa määränpäätä alkoi. Sain ratsukseni 5 v tumman, tulisen ja vauhdikkaan pollen nimeltä Zeus- eli hevosten jumala. Ratsastimme pieniä polkuja läpi Ugandalaisten kylien, laukaten paljon ja tervehtien iloisia ihmisiä. Kohokohta ensimmäisen päivän ratsastuksessa oli kiitolaukka erään kukkulan päälle. Laukkapätkä oli noin 1.5 km ja minun hevoseni taittoi matkaa noin 80km tuntivauhdin nopeudella. Se oli huikeaa! Ihmiset huutivat "Jalla Jallaa" ja saivat minut ja hevoseni vielä enemmän vauhdin hurmaan. Yövyimme paikassa nimeltä Haven, jossa meillä oli telttamajoitus. Söimme hyvin, kävimme uittamassa reissussa rähjääntyneitä raajojamme Niilissä sekä rentouduttiin riippukeinussa loikoillen. Elämää parhaimillaan, ainakin minulle. Riippukeinussa kirjaa lukiessani havahduin siihen, miten onnellinen olenkaan kun olen saanut tällaisen mahdollisuuden elämään, tulen arvostamaan tätä vuotta kokonaisuudessaan koko elämäni.

Seuraavana aamuna hieman jäykähköinä hyppäsimme taas ratsaille ja tiedossa oli noin 5h ratsastusta läpi kylien, metsien ja kukkuloiden. Vauhdin hurmaa ei tästäkään päivästä puuttunut, vaikka hevosiltakin oli puhti hieman hakusessa. Laukkapätkä keskellä teeplantaaseja oli myös yksi mieleenpainuva hetki. Noin tunnin pätkä tiheässä metsikössä oli myös kokemus, välillä viidakkoveitsellä piti raivata tietä, että pystyimme jatkamaan matkaa eteenpäin. Huikeat maisemar, ihanat hetket, unelmat, henkeäsalpaanuttava vauhti sekä huikeahevoseni teki tästä retkestä elämäni hienoimman kokemuksen!

Sunnuntai ilta ja koko maanantaipäivä vietettiin vielä Ugandan pääkaupunkiin Kampalaan tutustuessa. Elsa oli oppaamme, sillä hän on tehnyt siellä harjoitteluvaihdon muutamia vuosia sitten. Oli kiva ehtiä piipahtamaan myös siellä ja nähdä Kampalan katujen kuhinat ja hulinat, ruuhkat, ostospaikat ja MAISTAA HEINÄSIRKKOJA! :O Ne muuten maistui ihan rapeilta sipseiltä, ei paha ollenkaan. En kuitenkaan lempiruuakseni niitä vielä tämän kokemuksen jälkeen laskisi. Ihan koko pussillista emme syöneet vaan annoimme loput ystävällisesti eräälle nälkää näkevälle vartijanaiselle. Bussimme lähti Kampalasta takaisin kohti Nairobia illalla 7 aikaan. Saatiinhan me vielä tähänkin lähtöön hieman jännistystä. Ajattelimme Maritan kanssa käydä nopeasti vessassa ennen lähtöä, mutta kuinkas ollakaan Maritan vessa ei suostunutkaan enää aukeamaan, ei sitten millään. Juoksin ympäri ostaria huutamassa apua, että kaverini saataisiin vessasta pois ennen bussimme lähtöä. Kaikki pitivät minua lähinnä tollona ja käskivät kääntää lukkoa niin että se aukeaa tai pyytämään paikalle huoltomiehen?! Hermostuksissani menin takaisin vessaan ja potkaisin ovea ja niinhän se aukesi ja ehdittiin juuri ja juuri bussiin. Matka meni yllättävän nopeasti ja Nairobiin saavuimme tiistai aamulla noin klo 10.

Reissu oli kaikenkaikkiaan mielettömän upea enkä tule unohtamaan sitä koskaan!

Kylän lapsia

Ugandalainen kylä

Ratsastusta tiheässä metsikössä

Meidän upeat ratsut; Zeus, Gold Nile ja Othello

Team Tutu!

Kauhun hetkiä

Viisumihakemuksen täyttöä

Majoitusisäntämme Kampalassa, Rikulle isot kiitokset!

Shoppailujen antia Kampalassa

Kotimatka alkakoon...

Heinäheinä sirkka....