Sanaton

Ihan hirveää, kamalaa, kauheeta ja käsittämätöntä! Siis nämä tämän viikonlopun tapahtumat!!

Olin lähdössä lauantaina 21.9 noin klo 11, Westgaten ostoskeskukseen shoppailemaan ja näkemään kavereita. Tunsin oloni kuitenkin jotenkin laiskaksi, enkä jaksanutkaan lähteä. Tämä oli varmaan jokin enkelin kosketus, etten mennyt. Noin klo 12 nimittäin terrosristiryhmä Al-Shabab hyökkäsi sisään ostoskeskukseen käsikraanaattien ja konekiväärien voimalla. Tällä hetkellä 59 kuollutta ja tietämätön määrä panttivankeja. Tilanne siis edelleen päällä! Westgate on ostoskeskus, jonne ihmiset menevät tavallisesti viettämään lauantaipäivää. Tällöin siellä on myös paljon lapsia. Tämän perheenkin lapset ovat lauantaisin Westgatessa leffassa, näkemässä kavereita…onneksi ei ollut tänä lauantaina!

Meille tuli pari haavoittunutta miestä lauantaipäivänä, kun sairaalat eivät ottaneet sisälle sellaisia henkilöitä, jotka pystyivät kuitenkin kävelemään. Sain siis hyödyntää taas hoitajan taitoja, ja tehdä haavahoitoa! Toinen miehistä oli tämän perheen isän asiakas jenkeistä ja toinen paikallinen autokuski. He olivat juuri ennen iskua olleet Westgatessa ostoksilla, ja mennessään takaisin autolle, heidän autoaan oli alettu tulittaa. Auto oli täynnä luodinreikiä ja ikkunat säpäleinä. Miehet olivat säilyneet hengissä mentyään makuulle lattialle. He saivat kuitenkin viiltohaavoja lasinsirpaleista.

Ihan käsittämätöntä tämä on, ei löydy oikein sanoja miten tätä kuvailisi. Niin monesti olen istunut WestGaten terassilla lauantaisin päiväkaffilla…Ja oli niin lähellä etten ollut siellä nytkin. Mielessä vaan juoksee se asia, miten olisin selvinnyt, olisinko selvinnyt? Kiitos Jumalalle, että en mennyt sinne eikä kukaan ystävistäni/läheisistäni ollut siellä. Tilanne siis jatkuu yhä, ei voi kuin rukoilla että tilanne saataisiin jollain tavalla hallintaan ja tämä kauhea painajainen saataisiin päätökseen!

Suomitunnit on PoP

Mitenköhän tämän postauksen aloittaisi… melkein kaksi viikkoa vilttien alla, höyryhengitys kone vieressä. Apua miten ihanaa on oikeesti olla terve! Sen niin tajuaa vasta sitten kun on sairastanut pitkään ja olo on niin heikko, ettei tiedä miten päin olisi. Pakko oli luovuttaa ja mennä lopulta lääkärin pakeille. Minulla todettiin poski-ja otsaontelon tulehdus sekä liuta erilaisia oloa helpottavia lääkkeitä ja antibioottikuuri. 5 päivän tehokuuri onkin nyt ohi ja olo on kuin uudesti syntyneellä. Kiitän, että saan taas olla terve.

Aika paljon olen sairastellut tämän vuoden aikana. Ensin muutama ruokamyrkytys, sitten nämä flunssat. Jospa saisin loppuajan olla terveenä. Mietin tässä kuitenkin, että yhtään suomituntia ei ole jäänyt pitämättä minun sairasteluni vuoksi, vaan aina on suomitunnit pidetty. Viime viikollakin, kun ei ääntä lähtenyt yhtään niin tunnin aiheena oli tiedonhankinta-tehtäviä. Viime viikolla kamalassa flunssassa ja pääkivuissa päätimme katsoa muumi-elokuvan. Mahakivuissa makasin sängyssä lapset vierellä ja niin opeteltiin sijamuotoja. On hyvä, että lapset tiedostavat, että myös minulle suomituntien pitäminen on tärkeää!

Tänään suomitunnin aiheena oli elokuva-arvostelun tekeminen. Torstaina katsoimme siis Muumipeikko ja pyrstötähti-elokuvan, josta lapset tekivät arvostelun. Jo elokuvaa katsoessa tuli tehdä muistiinpanoja, jotta muistaa tarkalleen mitä elokuvassa tapahtui. Ensin piti kirjoittaa elokuvan juoni/pääkohdat, sitten kertoa elokuvan päähenkilöistä, oma mielipide elokuvasta sekä miettiä kuka muumihahmoista itse olisi ja tietenkin perusteluita unohtamatta. Lopuksi piti piirtää kuva omasta lemppari muumihahmosta. Oli taas niin iloista huomata miten kirjoittaminen on kehittynyt, ei tarvinnut korjata kuin pieniä virheitä. Minulla onkin missiona tälle loppuajalle luku-ja kirjoitustaidon huolellinen opettelu.

Keskiviikkoisin lapset käyvät oikean äidinkielen opettajan tunneilla. Outi-opettaja pyysi minua, josko voisin tulla ns. apuopettajaksi hänelle, kun oppilaita on yhteensä kuusi jotka ovat eritasoisia suomenkielessä. Mielelläni tähän lähdin mukaan ja yksi apuopettajan tunti onkin jo takana. Saan tästä pientä korvausta sekä lisäksi työtodistuksen.

Nyt onkin vuorossa Asante-yhdistyksen kokous skypen kautta. Paljon asioita käsiteltävänä..

Hyvää ja tervettä viikkoa kaikille!

Festaritunnelmaa ja Paleface

Heissan!

Syyskuuta elellään jo hyvä matkaa ja Nairobikin alkaa lämpenemään, ihanaa! Talvi oon siirtymässä ja täällä ruvetaan siirtymään kohti kevättä, joka tarkoittaa ylempiä celcius-asteita.

Tuon Naivasha-viikonlopun jälkeen oli pakko mennä heti tiistaina katsomaan vielä Palefacen toista keikkaa erääseen pubiin, nimeltä Choices. He esiintyivät siellä yhdessä Mc Matren kanssa. Porukkaa oli kivasta ja tunnelma loistava. Yllätys esiintyjänä oli myös Etelä-Afrikan tunnetuin räppäri, joka esitti muutaman biisin. Palen kulkiessa ohitseni ennen keikkaa huikkasin vaan et ” Moro Karri”, ja hän kääntyi ja sanoi, että ” Hei täällähän on suomalaisia”, Siinä muutama sana ensin vaihdettiin, otettiin yhteiskuva tottakai ja jäin seuraamaan keikkaa.

Keikan jälkeen he jäivät Matren kanssa vielä istuskelemaan baariin ja sain loistavan idean. Oli mieletöntä saada slummikoulu-projektiin mukaan ns. ” Julkkiskasvo” ja nyt olisi hyvä tilaisuus kysyä asiasta. Menin Palen juttusille ja kysyin onko hänellä hetki aikaa jutella eräästä asiasta, ja ystävällisesti hän vastasi myöntävästi. Kerroin projektistani, ja hän oli heti innoissaan asiasta ja sanoi mielellään lähtevänsä mukaan. Hän jopa itse ehdotti esim. hyväntekeväisyys konserttia slummikoululla!! Hän otti yhteystietoni ja lupasi olla yhteydessä lähiaikoina. Hänellä on vielä keikka Mombasassa ja Tansaniassa, ja sitten hän palailee kotisuomeen. Toivottavasti tästä oikeasti tulisi jotain, olisi ihan mieletöntä! Joskus kannattaa vaan ottaa suoraan härkää sarvista 

Flunssa on taas jälleen kerran löytänyt minut! Tänään lähti jopa ääni, joten suomituntikin piti organisoida niin, ettei tarvitse ääntä käyttää. Tiedonhaku-tehtäviä sekä lukemista! Olen kahden kuukauden aikana syönyt neljä antibioottikuuria, joten omassa kropassa ei taida olla enää yhtään vastuskykyä. Tämän perheen muksut ovat flunssassa, samoin orpokodin lapset, joten arvattavissa tämä oli. Nyt vaan teetä hunajalla ja Strepsils-pastilleja, kyllä tämä tästä taas.

Yrittäkää siellä Suomessa suojautua perinteiseltä syysflunssalta. Paljon marjoja/hedelmiä, jotta saa C-vitamiinia. Villasukatkin saa varmaan kohta kaivaa kaapista, vai ? 

Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa

Helous!

Elokuun loppua viedään ja pian kuukausi taas kulunut Keniassa suomiloman jälkeen. Aika ei ole kyllä käynyt pitkäksi, sillä olemme tehneet jo kaksi telttailusafaria, ja ensi viikonloppuna taas lisää telttailua luvassa. Kyseessä nimittäin Rift Valley festival Naivashassa, jonne tarkoitus lähteä. Ehdoton suosikki: ERIC WAINAINA!! Ja hauska nähdä myös suomalainen Paleface, joka esiintyy siellä. Myös monia muita artisteja ympäri Afrikkaa, Eurooppaa ja Usa:ta tulossa esiintymään festareille. Pari päivää vielä kuitenkin Nairobissa ennen sitä.

Tänään oli ystäväni Petran kanssa sushi-ravintolassa illallisella. Oli kiva syödä hyvin, vähän viiniä ja turista samalla kaikenmaailman asioita. Mukavaa oli!

Pakko vielä hehkuttaa suomitunneista. Pidin eilen ensimmäisen suomi-kokeen lomien jälkeen. Olemme käyttäneet nyt suomitunneilla Suomen Mestari 1 kirjaa. Koe tuli oppikirjan kappaleista, joita olemme kovasti harjoitelleet. Ja sekä minun että lasten iloksi, kaikilla meni kokeet tosi hyvin ja huomaa selvästi, että suomenkielen taito on hurjasti kehittynyt siitä mistä ollaan lähdetty liikenteeseen. Elsa sai kokeesta puoli pistettä vajaa täydet eikä Anja&Alexkaan paljon huonommaksi jäänyt. Nyt on kova draivi päällä suomiopiskelussakin!

Elämä on täynnä pieniä ihania onnistumisen, ilon, hauskuuden, naurun, positiivisuuden ja herkkyyden hetkiä..Ne vain pitäisi muistaa ottaa talteen ja oivaltaa oikein!

Mukavaa loppuviikkoa ja Lala Salama eli hyvää yötä.

Nairobi kuittaa.

Orpokodin terveisiä

Työt orpokodissa on taas jatkuneet vanhaan malliin, ja ihanaa on ollut taas työskennellä Mograssa. Adoptiot ovat siis saaneet alkunsa ja 3 lasta on saanut jo uuden kodin ja yksi vauva on pian saamassa uuden perheen. Adoptiot on aloitettu adoptiojärjestö Little Angelsin kanssa. Kaiken tämän adoptiohässäkän keskellä on itsellekin noussut vahvasti ajatus, että ehkä itsekin joskus voi olla kaikessa tässä mukana, adoptoimassa omaa lasta..let see, ehkä.

Kyllä ne muksut siellä on niin sydäntenmurskaajia, ihana kun sinne menee niin ne lapset huutaa jo kaukaa “Tuija”. Eräälle Grace-nimiselle lapselle ( 6v) olen opettanut leikin ” Harakka huttua keittää”, ja hän tulee aina käsi ojossa minun luokse ja haluaa leikkiä sitä. Hän jopa osaa sen suomeksi!! Ihana. Voi, hän on yksi maailman ihanimmista lapsista, niin toivon, että hän löytäisi ihanan perheen. Niin kuin kaikki niistä lapsista tietysti.

Kovasti odotellaan Rotareiden vastausta yhteistyökuvioihin projektin kanssa, toivottavasti pian kuuluisi jotain. Haluaisin oikeasti kovasti saada homman pyörimään vielä täällä ollessani. Laskeskelin tässä, että enää kolme kokonaista kuukautta täällä, joulukuun puolessa välissä olisi tarkoitus tulla takaisin Suomeen. Nyt pitää ottaa kaikki irti täällä olemisesta, sillä tiedän, että hetken aikaa Suomessa oltuani alan ikävöimään tänne. Toisaalta Suomessa oloa myöskin odotan, kaikkea ihanaa suunnitteilla. Mutta nyt hetkessä elämässä, sillä liian monesti se unohtuu. Ihmiset miettii liikaa tulevaa ja unohtaa elää hetkessä, jolloin hienot hetket jää tavallaan jollain tavalla elämättä.

Joten tämän torstain mietelause olkoon: ” muista nauttia juuri tästä hetkestä!”

Hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille.

Safari-Lake Nakuru

Taas yksi safari takana, telttailumeiningillä 3 päivää Lake Nakurulla. Ensin piti kyllä mennä Lake Bogoriaan, mutta kaikki telttailupaikat olivat siellä veden vallassa, joten nopeasti tehtiin suunnitelmien muutos ja mentiin Nakuruun. Saavuttiin leiripaikalle jo ollessa pimeä. Voin sanoa, että hieman jopa jännitti kun pystytettiin telttoja. Tiesin, että savannilla on leijonia, leobardeja, puffaloita yms…Taskulampuilla katsastettiin, että ylimääräisiä silmäpareja ei ihan lähellä näy. Teltat saatiin pystyyn ja saatiin seuraa….ei villieläimistä, mutta mukavista Miochin perheen tutuista, jotka tulivat myös telttailemaan meidän kanssa.

Voih, se on aina niin ihanaa istua leirinuotiolla illalla, kertoilla juttuja, katsoa kuuta ja tähtiä ja mennä retkisänkyyn nukkumaan makuupussiin. Aamulla aikaisin ylös ja nauttimaan leiriaamupalasta. Voisi ajatella, että syömme safareilla vain kuivaruokaa, jota on helppo kuljettaa ja valmistaa. Safareilla syödään kuitenkin monipuolisemmin yleensä kuin normaalisti. Aamupalalla on tarjokka munia, pekonia, kahvia/teetä, voileipiä kaikilla lisukkeilla… Ruuaksi grillataan! Niin hyvää! Aamukahvi akaasioiden alla, voiko paremmasta toivoa?

Päivällä chillaillaan, luetaan lehtiä, nautitaan auringosta, käydään ajelulla katsomassa eläimiä..paitsi joskus eläimet eksyvät vierailulle myös leiriimme, kuten Nakurussakin. Antiloopit ja seeprat tulivat iloksemme leiriimme. Yksi inhottava vierailija oli KÄÄRME, KÄÄK! Heräsin päikkäreiltä savanninurmelta siihen, että kuulen kaikkien huutavan että varokaa, SNAKE! hyi, niin inhoan käärmeitä. Onneksi tätä vierailijaa ei enää tämän jälkeen näkynyt.

Safari oli taas niin mukava, ei voi tarpeeksi hehkuttaa. Seuraavaa telttailua luvassa parin viikon päästä kun mennään Lake Naivashaan, Rift Valley festareille. Ja voitteko uskoa, että esiintymässä on myös Paleface suomesta! Eniten kuitenkin odotan ehkä Eric Wainainan keikkaa

Savannin taikaa

3 päivää safaria takana, upea Masai Mara. Perjantaina oltiin perillä juuri ennen pimeää ja suoraan päästiin dinnerille. Siinä vielä rose-viinilasilliset teltan edustalla kuu ja tähtitaivaan alla ennen nukkumaanmenoa.

Aamulla anivarhaisella startattiin auto kohti savannia ja tultiin takaisin vasta juuri ennen pimeää. Saldona viiden gebardin, 7 leijonan, usean norsun, buffalon, kirahvin, krokotiilin, virtahevon ja yms yms muun eläimen näkeminen. On se vaan joka kerta niin hienoa nähdä nuo eläimet oikeasti luonnossa. Muutenkin oli mukavaa jutella autossa niitä näitä perheen kesken, lauleskella välillä, hörsköttää ja sitten taas tuijotella heinien keskelle josko näkyisi leijonaa tai leobardia. Kokonaisuudessaan reissu oli huikea, ja suunnitteilla jo uusi reissu Maralle…

Muksujen koulu alkaa huomenna ja tänään käytiin seinäkiipeilemässä kun viime viikolla paikka ei ollutkaan auki. Olin valvojana muksuille ja parille heidän kaverilleen, mutta päätin myös itse kokeilla kiipeilemistä. Ja se olikin huisin hauskaa, vaikkakin aika raskasta. Huomenna back to normal daily routines..Itse ajattelin lähteä aamuvarhaisella pyöräilemään ja katselemaan Afrikkalaista elämänmenoa aamutuimaan, se on niin fantastista!

ps. Mombasan matka varattuna lokakuulle. Ah, en malta odottaa! Tällä kertaa suuntana Bamburi Beach ja All-Inclusive hotelli.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja nauttikaa joka hetkestä!